LOPPUKEVENNYS - popuskottavaa rockmusiikkia

Tuulen huuhtoma lokakuu...

2011-04-05T07:45:00.003+03:00

...vaikka onkin huhtikuu. Voi että, kun sitä ollaan taas niin nokkelia.

Ihan vaan tiedoksi, että reenaaminen maistuu ja uutta biisiä pukkaa. Tuoreempaa matskua alkaa olla takataskussa jo sen verran rutkasti, että keikkaseteissä tulee vastaisuudessa olemaan reilusti vaihtelua. Odottakaas vaan seuraavaa vetoa, missä ja milloin se sitten ikinä onkin!

Perskales.

2011-03-05T10:22:00.003+02:00

Maailmanvalloitus on nyt ehkä aloitettu. Soitettiin eilen keikka O´Hara´s freehousessa Tampesterissa ja pirun hauskaa oli. Ja yleisökin tykkäsi, jopa! Positiivista fiilistä lisäsi se, että kuulijoiksi oli eksynyt yllättävän paljon jopa muitakin, kuin pelkästään tuttuja. Joku kuulija vertasi orkesteria johonkin punk-klassikkoon... Ok. Kiitoksia paljon, mutta kenties herra oli ehkä nauttinut jotain...

Ja pitääpä muuten mainostaa kyseistä soittoruokalaa: Pirun siisti mesta, tunnelmallinen keikkapaikka (vaikka monitorointi puuttuikin, laulaja "kiittää"...) ja sitäpaitsi ehkä tämän valtakunnan paras sitsovalikoima.

Ja kiitettäköön tässä nyt vielä julkisesti orkesterin roudari-manageri-graafikko -pariskuntaa Henriä & Kaisaa, joita ilman orkesterin elo olisi jo monta kertaa ollut huomattavasti hankalampaa!

Tästä on hyvä jatkaa. Todella.

Täällä haisee mikrofonille!

2011-02-25T11:23:00.002+02:00

Voiko laulumikrofonin pestä astianpesukoneessa? Todennäköisesti ei, mutta tarvis olis. Solistimme viiskasin kun tunnistaa hajun perusteella useamman metrin päästä... Pitäsiköhän kenties alkaa käyttämään jotain suuvettä? Ei. Metroseksuaalineitien hommia. Tunnistaudutaan äijiksi edes hajun perusteella, jos musa ei siihen aihetta anna...

Eilen treenattiin taas, keikan kiilto silmissä. Kaikki biisit laahasi ja bändi kuulosti suurinpiirtein samalta, kuin nuo kiusalliset "peruskoulun kevätjuhla -bändit", joiden videoita youtubekin on pullollaan. Lupaavaa. Keikalla sit ehkä hieman parempi tatsi, uskomme näin.

Keikkaa pukkaa!!!

2011-02-23T10:38:00.003+02:00

Heipä.

Vallinneesta mediahiljaisuudesta huolimatta olemme edelleen olemassa. Ja olemassaolevaisuutemme voi helpoiten tulla toteamaan livenä:

Loppukevennys keikalla O´Haras Freehousessa Tampereella pe 4.3.2011

Suosittelemme paikalle saapumista!

Täst se lähtee.

2010-10-15T12:39:00.002+03:00

Ensin sen piti olla jo joulukuun alussa, mutta sitten vähän neuvoteltiin ja päädyttiin päivämäärään perjantai 4.3.2011. Hyvää kannattaa odottaa...

Bändillä on siis keikka (WUHUU!) ja lisääkin sopinee odottaa, verkkoja on rutkasti vedessä.

Olemassaoloilmoitus.

2010-10-01T12:22:00.003+03:00

Atsispuh (se on hupsista toisinpäin). Onpahan päässyt vierähtämään tovi edellisestä postauksesta. Nooh, korjataan tämä virhe ja todetaan, että olemassa ollaan, edelleenkin.

Orkesteri on jatkanut vanhaan malliin työskentelyään kaikenlaisen gloorian saavuttamiseksi ja musiikillisten ilojen tuottamiseksi. Kesälomien lusimisen jälkeen tartuttiin jälleen ahkerasti lapioon ja tulostakin on taas saatu aikaiseksi. Keikkasetti on hiottu siihen kuntoon, että jopa orkesterin kitaristi & laulusolistikin ovat jo jonkinasteisissa puheväleissä. Eli homma toimii, perkules. Tämän lisäksi on hieman hahmoteltu akustista keikkasettiä ja soviteltu biisejä ko. tarkoitukseen sopivammiksi. Suunnitelmissa on myös vierailevan viulistin käyttäminen akustisissa seteissä, kunhan nyt vaan joskus onnistuisimme osumaan treenikämpälle yhtäaikaa hänen kanssaan... Viime aikoina ilmassa on ollut myös pientä hapuilua uuden biisimateriaalin työstämiseksi, lopputulos kuullaan sitten joskus.

Nyt sitten tarttis alkaa myymään itseään hieman tähänastista tehokkaammin, että pääsis taas vaikka keikallekin. Parit verkot on jo laskettu, mutta toistaiseksi tulos on ollut laihanlainen. Toivoa sopii kuitenkin, että asiaan tulee pikapuoliin muutos!

Tässäpä nämä tärkeimmät. Palataan.

Kaunis mies jos oisin...

2010-06-04T08:04:00.003+03:00

...vuan kun en oo. Joten on pakko poseerata.

Eilen leikimme siis valokuvauksellisia. Yllättävän tuottoisan session aikana tuli sitten napsaistua jokunenkin popuskottava rockposeeraus ja vieläpä oikein ammattitaitoisen valokuvaajan toimesta.

Ohessa näytekappale tulevista promokuvista, lisääkin on vielä luvassa lähiaikoina, jahka photoshoppaaja saa runnottua otokset riittävän tuhdin apinasuodattimen läpi.

Kuvaaja Samu Hintsa http://samuhintsa.pictures.fi

Juhlava hetki!!!

2010-05-28T08:38:00.002+03:00

Rummut pärisee ja pasuunat pauhaa. On tullut aika saattaa lapsi maailmalle. On tullut aika tunkeutua kansalaisten kuuloelimiin ja jäädä sinne soimaan. On tullut aika saada jalat vipattamaan ja naamat hymyämään. On tullut aika kesäfiiliksen ja popuskottavan rockmusiikin.

Demobiisit on nyt siis kuunneltavissa myspacessa. Huraa.

Se on siinä, tai jotain!

2010-05-25T09:03:00.003+03:00

Nyt vois niinsanotusti piirtää ristin seinään! Eli kyllä kai se demo nyt sitten kaiken jälkeen kuitenkin valmistui. Osa painimisista tosin jäi painimatta ja kitarasaundi pieree niinkö teiniperkele, mutta olemme silti lopputulokseen vallan tyytyväisiä. Demo lähtee nyt levitykseen niin keikkapaikoille, kuin tarkkaan valikoiduille levy-yhtiöillekin. Julkaisemme sen lisäksi vielä kuluvan viikon aikana niin mikserissä, kuin myspacessakin.

Uujeah. Kiip oon rokkin!

otsikko sensuroitu

2010-05-11T08:26:00.002+03:00

Ihan vaan nopeana tilapäivityksenä mainittakoon, että mistään ei tuu mitään. Jokainen voi sitten nokkelasti päätellä, että mitä nimenomaista prokkista tämä saamattomuus koskee. Perkele.

Persekarvaa, studiopäiväkirja osa 6.

2010-02-06T15:24:00.003+02:00

Demoprokkis alkaa olla pikkuhiljaa siinä vaiheessa, että bändi tuntee olevansa miksauspainissa varsin vahvasti voiton puolella. Paitsi että Pendoliinon ekan säkeistön & ekan kertsin laulussa on hitunen persekarvaa. Pitää varmaankin harkita, että tekisikö asialle jotain. Muuten kaikki onkin sit ihan ältsin kivasti.

Jäämme odottamaan harkinnan tulosta ja harkinnan tuloksen mahdollisesti aiheuttamaa tulosta.

Trikoopullistelua, studiopäiväkirja osa 5.

2010-01-19T12:49:00.003+02:00

Virtuaalinen elo miksauspöydän ääressä on toistaiseksi ollut niin hyväntuulista ja kaikenlaisista väännöistä vapaata, että orkesteri alkoi jo pelkäämään sopupelisyytöksiä. Härreguud, eihänny painissa voi olla sopupelejä! Tai tiiä häntä, pitäis varmaan kysyä pohojalaasilta... Toisaalta tässähän on kyse demon miksaamisesta, eikä painista, eli voishan se sopupeli olla mahdollinen...

Anyway... Tästä viisastuneena päätimme pukeutua tänä aamuna iloisenkirkkaisiin painitrikoisiin ja kokoontua treenikämpälle vääntelehtimään. Käydyn kevyen debatin tuloksena oli yhteinen linja siitä, millaista saundia demon lopulliseen olomuotoon kaivataan. Aplodien arvoinen suoritus.

Onnistuneiden painiharjoitteiden jälkeen käännämmekin katseemme vastakkaiseen nurkkaan, painimolskin virkaa toimittavan miksauspöydän tuolle puolelle. Saas nähdä meneekö sitten painiksi, vai tuleeko niitä sopupelisyytöksiä...

Tää studiopäiväkirja alkaa nyt mennä kyllä hitusen sekavaksi. Lupaamme kirjoittaa seuraavalla kerralla enemmän aiheesta demo. Se vois olla ihan kivaa. Tai sitten ei.

Ilman trikoita, studiopäiväkirja osa 4.

2010-01-13T17:47:00.002+02:00

Eka erä väännetty. Ei ollut kovin vaikeaa. Päättyi tasapeliin, kun oltiin niin samaa mieltä. Jatko näyttää, mitä jatko näyttää.

Painiminen suoritettiin toistaiseksi ainoastaan virtuaalisesti. Siinä on se hyvä puoli, ettei tartte välttämättä kiskoa niitä trikoita sinne niskaan. Tai mihinkään muuallekaan päin kroppaa. Saa toki kiskoa ihan mihin vaan, jos tahtoo, eihän siinä kukaan ole katselemassa, millaisessa kuosissa sitä kotonaan tietokoneen ääressä istuu (Paitsi jos on tai istuukin esim. kirjaston koneella tai työpaikalla)...

Eipä tässä muuta, jatketaan harjoituksia.

Polvet ruvella, studiopäiväkirja, osa 3.

2010-01-10T10:20:00.003+02:00

Eilen illalla tekniikkavelhomme Severi oli lähestynyt orkesteriamme sähköpostitse. Viestin liitteenä olivat nyt ne hartaasti kaivatut pikasiistityt versiot demon biiseistä.... Hui!

Pikaisen kuuntelun perusteella suupielet hivuttautuivat pikkuhiljaa leveään hymyyn ja voittajafiilis täytti mielemme. Melkein teki mieli kiljua (ja kiljua). Orkesterin solisti ei malttanut nukkua raidat kuultuaan koko yönä, vaan juoksenteli ympäri asuntoaan tehden jalkapalloilijan voittajaliukuja. Ne on siis niitä tuuletuksia, kun maalin jälkeen juostaan lujaa paita naamalla ja hypätään sitten täydestä vauhdista liukumaan polvilleen, tiedättehän. Halpa pyökkilaminaatti vaan ei näköjään ole yhtä liukas ja joustava, kuin nurmikenttä. Polvet ovat siis nyt melko ruman näköisessä kuosissa & kipeät. Mutta mitäs pienistä, lähes murhaavan hyvää jälkeä aikaan saimme me...! :D

Seuraavaksi sitten otetaan kynä & paperia kouraan, raidat tehokuunteluun ja tehdään tarkkoja & nokkelia huomioita. Sitten puetaan painitrikoot päälle ja painutaan miksaamaan.

Lisäinfoa aiheesta luvassa sitten, kun on trikoot niskassa.

Kuinka oppia vihaaman tamburiinia? Studiopäiväkirja, osa 2.

2010-01-05T10:38:00.003+02:00

Maanantai 4.1.2010, "The Studiopäivä"

Sormet vuotaa verta ja olotila sellainen rennonsutjakka krapulan ja turpasaunan välimalli. Tuli siis hieman soiteltua ja lauleltua. Nauhoitettiin kaikki neljän biisin demolle tarvittava materiaali (ja vähän enemmänkin...) yhdessä päivässä. Aikaa meni noin 12 tuntia, jona aikana pidettiin vain yksi nopea ruokailutauko... Mutta valmista tuli.

Alkuperäissuunnitelmissa pysyttiin hyvin, eli turhiin nysväilyihin ei sorruttu. Demosta tuli juurikin sellainen "aito 70% studiolive", niinkuin tuli etukäteen lupailtuakin. Pohjat, eli kannut, bassot & peruskepukat vedettiin narulle livenä. Siihen päälle nauhoiteltiin ainoastaan pari pientä ylimääräistä kitararaitaa + laulut. Tarkoituksena oli tehdä nauhoite, josta kuuluu enemmänkin hyvä fiilis, kuin studiotuska. Ainoastaan törkeimmät mokat paikkailtiin, muuten pyrittiin Kaurismäkeläisessä hengessä käyttämään aina se ensimmäinen otto, jos vaan suinkin mahdollista. Ja kyseessähän ei nyt sitten missään nimessä ole laiskuus tai kärsimättömyys, vaan pyrkimys hyvän live-fiiliksen purkittamiseen...! ;D Nauhalla tullee suurella todennäköisyydellä kuulumaan niin pikkumokia & jalan tömistelyä, kuin rapsakoita jääkaapinhajuisia canneloni-pierujakin. Kaikki omat tavoitteet tuli siis selvästikin toteutettua.

Pahimmat fiiliksenlatistajat olivat Severin alati kaatuileva tietokone (parikymmentä kertaa päivän aikana, pc:n käyttö tällaisissa hommissa tulisi kieltää lailla!), sekä tamburiini. Viimeksimainitun tuottama tuska yltää ihan omiin sfääreihinsä. Kukahan v*tun urpo on mennyt keksimään idean siitä "Tyttöjä ja käsipohjaa" -biisin motown-tamburiinikompista...?! Käsivarsi on kipeä ranteesta hartioihin saakka ja jännetuppitulehdus vaivaa pahemmin kuin poikamiesvuosina konsanaan. Ikinä enää ennen seuraavaa kertaa ei kyllä käytetä tamburiinia.

Tästä eteenpäin sotasuunnitelma on sellainen, että Severi tekee ensin raitojen pakolliset pikasiivoukset ja sen jälkeen kokoonnumme miksauspöydän ääreen painimaan. Lopputuloksen aikataulu selviää viimeistään sitten, kun homma on valmis.

Hyvää kannattaa siis odottaa. ;D

Studiopäiväkirja, osa 1.

2010-01-04T07:45:00.003+02:00

Sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Demo-promo-prokkis alkoi roudauspäivällä. Sarkolan työväenpalatsin oleskelutila täytettiin sälällä ja kamalla. Osansa saivat myös eteinen & keittiö. Palatsin henkilöstöhallinnon käyttöön jäi ainoastaan makuuhuone, eikä sekään ole äänieristetty. Voipi olla, että jos prokkiksen kesto venähtää, niin tulee hieman huomauttamista ennen pitkää...

Anyway, ainakin sellaisen pikaisen silmäyksen perusteella homma näyttää tosi pro-meiningiltä. Näin on helppo päätellä eritoten siksi, että huoneiston lattia on piuhojen peitossa suurinpiirtein polviin saakka. Tarkoituksenamme on tehdä sellainen "aito 70% studiolive" ilman turhia nysväilyjä. Pääasia ei ole loputon soundien nysväily ja virheiden etsiminen suurennuslasi tai kuulolaite kourassa, vaan ihan vaan reilulla meiningillä soiteltu levy, jossa on kaikki soittimet ja laulut suht. tasapainoisesti kuultavissa, toisin kuin orkesterin omatekoisissa treeninauhoissa.

Yksi asia ainoastaan jäi mietityttämään roudauspäivän jälkeen. Jos sellainen ronski "ei nysvätä -meininki" pitää sisällään mikrofonien välisten etäisyyksien mittaamisen millintarkkuudella vaihe-erojen laskemiseksi, niin mitä sitten tapahtuu, jos aletaankin ihan tosissaan nysväämään?! :D Nooh, illalla tai huomenna aamulla lisää tietoja prokkiksen etenemisestä. Ehkä jopa jokunen valokuvakin.

Miksaajalle kenkää!

2009-12-03T13:05:00.002+02:00

Lopultakin meidän kyvytön äänittäjä-miksaajamme pääsee pakon edessä ansaitulle lomalle. Eikä takaisin tartte välttämättä tulla. Suomeksi sanottuna siis orkesterimme demoprojektiin on löytynyt asiansa osaava ulkopuolinen apuvoima:

(-taddadadaadadaa!-)

Severi.

Samainen herra siis, joka joskus taannoin orkesterin harjoituksissa pianoineen ja trumpeteineen vieraillut on. Samainen herra, joka meille kaikille muutenkin jo entuudestaan tuttu on. Miksi mennä merta edemmäs kalaan? Ok, klisée on, mutta totta kuitenkin.

Potentiaalisia tarjokkaita meillä oli kolme, joista kahta haastateltiin tehtävään oikein suurennuslasit kourassa. Molemmat voitti, mutta Severin kanssa homma hoituu huomattavasti pienimmällä vaivalla & rahalla. Työhön käydään todennäköisesti heti, jahka uudenvuoden rakettihöyryistä on selvitty. Sitten siis lisää asiasta ja asian vierestä.

Das Demotusch.

2009-11-17T09:41:00.003+02:00

Eiliset treenit käytettiin pääasiassa strategiseen palaveeraukseen. Taannoisen Sarkolan jättiläissukseen rohkaisemana aikomuksenamme on nyt ottaa ulkoiset apuvoimat käyttöön ja tuunata orkesterille oikein mallikelpoinen ja ennenkaikkea kuuntelukelpoinen promodemo-äänite. Omat taidot kun eivät tuollaiseen työstämiseen näköjään riitä, vaikka ehkä kalustoa löytyykin.

Demolle valikoitiin neljä biisiä, eikä valinnan suorittamiseen tarvittu sen enempää nyrkkejä tai nuijia, kuin kutitustupsuja tai kenkälusikkaakaan. Ettäniinku valinta oli helppo ja yksimielinen. Demolle tulee siis seuraavat neljä kappaletta ja juurikin tässä nimenomaisessa järjestyksessä:

1. Pendoliinolla Tikkurilaan
2. Tyttöjä ja käsipohjaa
3. Aikuisuuden merkki
4. Petanque

Niin niistä ulkoisista apuvoimista... Tehtävään pestattavaksi äänittäjä-miksaajaksi meillä on jo pari-kolmekin ehdokasta, mutta kerrotaan nimiä sitten, jahka herrain itsensä kanssa on asiasta keskusteltu. Tarkoituksenamme on aloittaa nauhoitukset niin nopeasti, kuin suinkin, joten kun nyt lupaan palata asiaan pian, niin uskon tällä kertaa myöskin tarkoittavani sitä.

Siispä palataan asiaan pian! :D

Maailmanvalloitus aloitettu.

2009-11-09T11:17:00.003+02:00

Voittajafiilis. Aivan täydellinen voittajafiilis. Ja voittajan on helppo hymyillä. Ja hymy on nyt herkässä. Olemme voittajia, kuninkaita, parasta A-ryhmää ja pelastamme suomen musiikkielämän ja Manse-rockin maineen, sekä hyväntuulisellä hittivyörytyksellä saatamme koko kansakunnan hymyämään poistaen suomalaisen kansallismasennuksen. Mitähän vielä muuta...?

Eli soitimme siis perjantaina orkesterin ensimmäisen keikan ja se meni niin sanoaksemme "putkeen". Sarkolan työväenpalatsin juhlasaliin pakkautunut yleisö oli vähintäänkin haltioissaan. Naisväki intoutui jopa tanssimaan biisien tahtiin. Uskomaton suksee, kerrassaan. Seuraavana vuorossa on kunnollisen demon tekeminen, siihen tulemme pestaamaan ulkopuolisia apuvoimia lopputuloksen onnistuneisuuden takaamiseksi. Sillä kuten tiedätte, jos olette noita mikseri.netin versioita kuunnelleet, niin orkesterin oma kyky nauhoituskaluston käyttämiseen on jotakuinkin heikonlainen.

Ja mikä tärkeintä, logokin valmistunee lähiaikoina. Se tulee olemaan teennäisesti hymyilevä, viiksekäs piparkakku. :D

No kyä ny kulukee!!!

2009-10-27T10:38:00.003+02:00

Ihan tässä aluksi esitettäköön pieni, mutta sitäkin pippurisempi anteeksipyyntö kaikille teille tuhansille faneille, jotka niin innokkaina odotatte uusia uutisia suurista idoleistanne. Siis meistä. :D Sitä kun on tuolla työelämässä olevinaan niin kiire, ettei muka ehdi edes blogia pävittämään... Joopajoo, uskoo ken haluaa. Välillä vähän laiskottaa.

Treenirintamalla tosin ei ole laiskoteltu. Bändi on jotakuinkin keikkakunnossa. Ja nyt se keikkakunto sitten testataan. Bändi on tilattu Sarkolan työväenpalatsin banquét-iltaan (vai miten se nyt oikein kirjoitetaan?) soittamaan kutsuvieraille ja VIP-yleisölle parin viikon päästä. Ja sikäli, kun tuosta koitoksesta hengissä selvitään, niin hankkiudutaan keikalle myöskin ihan tavallisen rahvaan pariin. Elis siis ihan oikeesti ihmisten ilimoille, muuallekin kuin basistin olohuoneeseen... Muutama keikanbuukkausnauhoite tarttee vielä sitä ennen tehdä, ja ne otetaan työn alle heti tuon Sarkolan tykityksen jälkeen.

Eilen vedettiin viimeksi keikkasetti läpi ja kuulostettiin niin hyvältä, että melekein kastui omatkin housut. Että niin on mojovaa tavaraa tulossa. Ettepä oo turhaan ootelleet. :D

Matemaattisesti heikkolahjainen orkesteri.

2009-07-10T12:14:00.002+03:00

Taitaisi nyt tulla muutama tunti matematiikan tukiopetusta tarpeeseen. Orkesterimme laskukaavan mukaan 13 kertaa 3 minuuttia tekee yhteensä 1 tunti 9 minuuttia. Koko lailla mielenkiintoinen lopputulos...

Eli siis soitimme eilen ensimmäistä kertaa keikkasetin läpi, niinkuin tässä taannoin uhattua tuli. Kaikennäköiseen nysväämiseen tuhraantui siis aivan liian paljon aikaa. Mutta eipä tuosta nyt niin kovin huolissaan kannata olla, kyllä se siitä, treeniä, treeniä... Tärkein, kovasti kiviä sydämeltä ja apinoita niskasta poistava huomio oli se, että keikkasetti toimii kuin junan vessa. Biisivalinnat ja niiden järjestys ovat kyllä perin juurin onnistuneet. Tää puketti kun hiotaa kuntoon, niin johan pomppas ("Johan pomppade"), sanonpa vaan...

Ei mulla muuta. Palataan.

Paluu unholasta.

2009-06-26T21:40:00.007+03:00

Ihan vaan tiedoksi kaikille, että olemme edelleenkin olemassa. Vahvempina kuin koskaan jopa, sanoisin! Sitä kun on vaan jotenkin tullut (puolivahingossa?) sen verran vanhaksi, ettei enää ihan vähässä kummassa jaksa muistaa/vaivautua kirjoittamaan tänne...

Muttaettäsiis... Silläkin uhalla, että toistan jälleen itseäni, voisin jälleen kerran väittää, että Loppukevennysleirissä on nyt viime aikoina päässyt sattumaan ja tapahtumaan vallan enämpi, kuin vielä koskaan kuunaan ikuna!

Ensiksikin, Nekalan paskaiset, homeiset ja koko lailla epämiellyttävät kellariluolat ovat nyt taakse jäänyttä elämää. Otimme ja menimme kera bluesherrain muuttamaan ihan alan luolaan. Orkesterimme treenaa siis vastedes Tampereen matkiksella SOUND INN -firman vuokralaisina. Täydellisesti äänieristetyt treenikämpät, kulunvalvonta, pienet lahjukset, sekä meidän tapauksessamme myös melekoisen heleppo hinta. Sopii olla kateellisia, jos haluatte, on nimittäin aihettakin tällä kertaa!

Pitäiskö myös mainita sananen musiikista? No jos kertois vaikka sen, että viime aikoina olemme tehneet sellaisen huomion, että tässähän on tainnut pirulauta tulla aikojen saatossa treenailtua ihan niinku isosti paljon! Orkesterin soitto alkaa nimittäin pikkuhiljaa kuulostaa niin pirun hyvältä. Edes treenitauot eivät enää syö tatsia, vaan soitto kulkee aina ja biisit kuulostaa hyvältä. Jopa ne muutamat perinteiset "ongelmapalat" ovat viimeisten parin viikon aikana osoittaneet huomattavan reipasta toimivuutta! Onko se nyt pirulauta niin, että tässä pitäis ihan oikeesti alkaa miettimään sitä keikkailua? Sovittaisko, että me koetetaan tässä viikon-parin sisällä soitella läpi keikkasetti ihan vallan järjestyksessä ja kokonaisuudessaan? Mie kerron sit sen jälkeen tarkemmin, että missä (ja milloin) mennään... :D

TA-DAA !!!

2009-04-09T09:55:00.005+03:00

Ei voi olla totta! Uskokaa tai älkää, mutta mikseristä löytyy nyt kolme uutta biisiversiota! "Petanque", "Kuumaa vettä kehiin" & "Kadonnut maailma" tarttuivat lopultakin tuossa maanantaiehtoolla digitaalinarulle. Biisejä kuunneltaessa voi helposti & hyvillä mielin huomata, että bändi sentään yrittää kehittyä, mutta äänittäjä-miksaaja ei. Eli stereoraidoitus ei vieläkään ottanut onnistuakseen ja äänenlaatu on muutenkin sieltä ja syvältä...

Saksanmaan tuliaisten ihastelua tuli samalla kertaa myös jatkettua. Janin viiskielinen funk-ihmekone on nyt lopultakin täydessä iskussa ja sen innoittaman lopputuloksen voi helposti kuulla "Kuumaa vettä kehiin" -biisissä. Jotenkin tuppaa pukkaamaan sellaista kutinaa hanuriin, että vastaisuudessa orkesterin biiseissä saatetaan tulla kuulemaan kohtuullisen rapsakoita bassosooloja. Mene tiedä.

Munarikasta pääsiäistä ja silleen.

Puuttuva lenkki oli apina!

2009-04-03T13:45:00.002+03:00

Näin todettiin eilen. Suuri ruskia paketti kaukaa Saksanmaalta tulla tupsahti Nekalan kellariin ja toi mukanaan aimo läjän asiallista kamaa. Tärkeimpänä ne kauan ja hartaasti kaivatut basson kielet, joita Tampereen musaliikkeista ei löytynyt, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Ei sillä, että me nirsoja oltais... ;D

Paketti piti sisällään kaiken muun sälän ohella myöskin tuhman apinan, eli siis Bad Monkey -säröpedaalin, joka lunasti paikkansa välittömästi. Kitarasaundit alkaa olla niin hyvät, kuin vaan suinkin toivoa osaa. Herranjestas.

Saundimualima on melko lailla napakasti paketissa muutenkin, niinkuin on tullut tässä jo useampaan otteeseen ylistettyä. Eilen treenailtiin pitkästä aikaa "päiväkotisetää" ja iloksemme todettiin, että eipä tuo sekään biisi kaipaa enää muuta kuin varmuutta, eli treeniä, eli toistoa.
Oikeastaan voidaankin todeta, että kunhan vaan "Tyttöjä ja käsipohjaa" -biisin kertsin sovitus löytää itsensä, niin keikkasetin kokoinen paketti on siinä. Eli pitäis varmaan alkaa kohtapuoliin kyseleen keikkoja! Tuoreempia nauhotteita siihen tosin kyllä tarvitaan. Koetetaan ens maanantaina saada aikaan ainakin jonkinlaisia sellaisia. Jos siis vain Nekalan luolassa on riittävän hiljaista, iltaysin jälkeen kyllä yleensä on...

Ai niin ja junttagoove! Voi jösses, orottakaas, jahka sen kuulette, eritoten basson. Huhhuh. :D

Naiviuden ja junttagrooven comeback.

2009-03-20T10:35:00.004+02:00

No voe vallatonta. Loppukevennysleirissä menee sen verran lujaa, että lienee pikkuhiljaa paikallaan kertoa musiikillisistakin seikoista. Viimeaikoina kun nää jorinat on keskittyneet lähinnä ulkomusiikillisin höpöttelyihin.

Eli. Orkesterin yhteissoitto on trio-kokoonpanoon paluun jälkeen loksahtanut niin hyvin kohdilleen, että olemme viime aikoina intoutuneet entistä ahkerammin ja rohkeammin keskittymään biisimateriaalin lopputyöstämiseen. Tämä tarkoittaa siis soittoa, soittoa, toistoa, toistoa, hinkkausta, hinkkausta ja jopa muutamaa älykästä sovituksellista ajatuksenvaihtoa siinä rämpyttelyn lomassa. Osansa sovituspirulaisen moukarista on jo aikaisemmin saanut orkesterin avausraita "Petanque" joka kulkee komiasti ja on jotakuinkin täydellisessä keikkakunnossa. Sama koskee mm. myöskin biisejä "Kadonnut maailma", "Kommervenkkejä", sekä "Lattevyöhykkeeltä pohjoiseen", jonka yllätykseksemme (ja vastoin kaikkia oletuksia) saimme toimimaan myöskin ilman Severin törkeän upeaa pianosooloa.

Tällä viikolla olemme treenanneet parikin kertaa ja maanantaina leikkauspöydälle päätyi "Kuumaa vettä kehiin". Aikaisemmin talvella ko. kipale koki lähes raiskaukseen verrattavissa olevan kohtelun. Sen kaikki reiät tungettiin täyteen tavaraa ja niitä renkattiin väkipakolla eestaas. Eihän se semmonen homma toimi, kaikilta meni fiilikset ja biisi päätyi roskakorin nurkille pariksi kuukaudeksi. Mutta tämän viikon maanantai muutti jälleen kaiken. Sovitus palautettiin alkuperäiseen naiviin muotoonsa ja sitä vielä korostettiin yksinkertaistamalla kitarointia entisestään. Siihen päälle mojova wah-soundi, sekä perkeleesti toistoa. Ja kappas. Naivin hauskasti funkahtava junttagroove on tehnyt maittavan paluun orkesterin keikkasetin kärkikastiin. Niin kivasti kulukee, että tekee mieli nauraa ääneen aina, kun tätä biisiä soittelee. Oottakaas vaan, kun pääsette kuulemaan! ;D

Eilen käsittelyyn joutuikin sitten vuorostaan uudempi pläjäys nimeltään "Kerro minulle julkuista". Ärsyttävän tarttuva ralli, vaikka itse kehunkin. Toistoa tuli niin paljon, että takuulla kaikki eilen Nekalan luolastossa paikalla olleet bändit muistavat, että "...missä on parhaat bileet tällä viikolla täällä päin, sen Sedulta kuulit juuri äskettäin...".

Näiden lisäksi operaatiopäydälle nostettiin Motown-kompattu hittijyrä "Tyttöjä ja käsipohjaa". Ko. biisi lojuu siinä operaatiopöydällä odottamassa seuraavia treenejä ja kertsin pikkuprobleemien ratkaisua, mutta uskokaapa vaan, jahka tuon kipaleen kanssa päästään riittävän syvälle asiaan, niin siinä on tuleva Suomen (epä)virallinen kesähitti. Ei ehkä vielä ensi kesänä, mutta 2010 kenties... ;D

Muutenkin on fiilis katossa, niinkuin viime aikoina on tullut kerrottua. Näillä(kään) kilometrimäärillä ei yleensä enää viitsi kovin suuria odotuksia itsensä niskaan ladata. Idealismi ja itseriittoisuus ovat vaihtuneet iän myötä realismiin. Bänditouhu tekee nyt kuitenkin poikkeuksen. Usko hommaan on tällä hetkellä niin vahva, että jo useampaan kertaan sitä on tullut yllätettyä itsensä miettimästä esim. keikkabusseja, raiderilistoja, logoja, haastatteluita, bändipaitoja jne. Eli kaikkea sellaista tosi älykästä aikuista, mistä yleensä 15-20v. muusikontekeleet vielä naivina haaveilevat. Muttaettä tällainen lähes keski-ikäinen pönäköityvä klanipää... ei herranjestas. Pakko tässä on oikeasti olla jotain potentiaalia, ei tätä muuten ymmärrä! ;D

Että näin meillä ja ens viikolla lisää.

Pulikoiden paikalleen loksahtelua!

2009-03-17T14:02:00.003+02:00

Loppukevennysleirissä menee nyt lujaa. Yhteissoittokokeilut Severin kanssa ovat olleet monipuolisia ja monimuotoisia. Tulostakin on syntymään päässyt, mutta yhteistyötä ovat leimanneet aikatauluongelmat. Biisien sovittamisessa kiippareille kun olisi rutkasti työtä ja soittoniekkojemme nykyisten aikataulujen yhteensovittaminen Severin kanssa on osoittautunut ongelmalliseksi.

Kaikesta tästä edellä mainitusta johtuen orkesterissa on hyvässä ja sopuisassa hengessä päätetty, että kokoonpano pysyy triona, eikä neljättä pysyväisjäsentä tulla orkesteriin ottamaan. Ei Severiä, eikä ketään muutakaan. Eli kokoonpano on nyt lyöty lukkoon ja vakioitu. Toki Severi kiippareineen ja pianoineen on potentiaalinen vierailija orkesterin tulevilla keikoilla & äänitteillä. Mutta sen aika näyttää sitten...

Muutenkin bändin kokonaistilanne tukee tätä edellä mainittua päätöstä. Yhteissoittoa ydintriolle Tommi-Jani-Immu on ehtinyt kertyä jo siinä määrin, että se alkaa nyt tuottaa erittäin vahvaa tulosta erittäin voimakkaalla tahdilla. Viimeaikoina on taas tullut vietettyä kolmestaan rutkasti aikaa treenikämpällä ja osa biiseistä on jo päässyt lipeämään vallan pätevän keikkakuntoisuuden puolelle.

Palikat ja pulikat ovat siis loksahdelleet pikkuhiljaa paikoilleen. Se on siinä! :D

Nauhoitteista...

2009-02-18T13:34:00.002+02:00

Yritys hyvä kymmenen, lopputulos silkkaa sontaa. Tulipahan todistettua nyt se, että orkesterin treenikämpällä ei tehdä ainakaan mitään live-nauhoituksia, jos naapurin basarikanuunat sattuvat olemaan paikalla polkemassa helvetinkoneitaan. Luolan äänieristys kun sattuu olemaan Jaappanialaisen paperitalon luokkaa...

Nauhoitteita tulee kyllä kuunneltavaksi heti, kunhan vaan päästään tositoimiin sopivan hiljaisuuden vallitessa. Myös muutaman tarkemmalla kädellä väännetyn promo-demo-biisin äänittäminen lienee pikkuhiljaa otettava harkintaan.

Nooh, joka tapauksessa kyllä sitä kuuntelukelpoista tavaraa kohta saadaan, tavalla tai toisella! Ja sitten kun sitä on olemassa, niin julkaistaan samalla myös orkesterin myspace-sivut!

Palataan juustolle.

Kevääksi keikkakuntoon!

2009-01-09T08:17:00.002+02:00

No mutta. Morjenstamorjens! Onpahan tuo ajanratas piässynnä pyörähtämään edellisen kirjuutuksen jälkeen. Joulut ja muut juhlapyhät on lusittu & lihottu ja jotain on siinä lomassa saatu aikaiseksikin.

Treenirintamalla on aktivoiduttu kiitettävällä tavalla, ollaan jopa ihan säännöllisiä vallan nykyisin! Tuntuupi hyvältä ja tulos on sen mukainen. Severi on on ollut mukana treenaamassa ja orkesterin saundimualima on ottanut ison harppauksen eteenpäin. Kehityksen kuuleminen perin helppoa siis on.

Muutenkin ompi muutoksen tuulet puhallelleet. Orkesterin solisti ja kitaristi alkavat vihdoinkin löytää niinsanotusti yhteistä säveltä. Suurin syy lienee kalustomuutoksissa. Kaikkien pallomahaisten kitaristien painajinen, sinänsä taivaallisen kaunisääninen Ovation, on vaihtunut astetta sähköisempään peliin. Kitaristin käpälissä keikkuu nykyisin Epiphonen puoliakustinen Wildkat Deluxe. Ja mikä parasta, katu-uskottavuuskin on siinä samalla kasvanut monta bofooria. Willikissan kumppaniksi on lisäksi vieläpä hankittu VOXin AD50VT -vahvistin, joten a´vot, johan kepukka vinkuu, vonkuu ja murisee. Reunasäröt pörisee tyylikkäästi ja jopa Pendoliinolla Tikkurilaan -biisin kitarasoolokin kulkee niinkuin juna konsanaan.

Kaikenkaikkiaan voidaan siis todeta, että nyt lopultakin musiikilliset raiteet kuljettavat orkesterin pendoliinoa kohti ensimmäistä asemaa, joten "kevääksi keikkakuntoon" on homman nimi ja vieläpä ihan realistinen sellainen. Luvataan tässä nyt vielä lisäksi, että nauhoitteita näiden väitteiden oikeaksi todistamiseksi on luvassa ennenkuin tammikuun loppu häämöttää.

Elämä hymyilyttää vallan. Ei anneta tauon kasvaa näin pitkäksi enää ikuna!
Juustolle siis palatkaamme!

Tapaus Severi

2008-11-13T09:08:00.002+02:00

Lukuisat orkesterille uskolliset fanit (missäs niitä ny muka viä on?!) ovat varmaankin jo ehtineet ihmettelemään, että mikäpä se lienee tilanne tämän Severi-asian suhteen? Voitaneen nyt ihan vallan tuoreeltaan paljastaa, että tilanne näyttäisi ratkeavan ja vieläpä parhaaseen suuntaan! Pienimuotoisen, mutta sitäkin filosofisemman läyhäämisen (ei oo katottu BB:tä, tai ei ainakaan myönnetä!) jälkeen onnistuimme päätymään treenikämpälle perin hedelmällisissä merkeissä.

Eli eilen siis maistelimme pitkästä aikaa treenaamista ja vieläpä kera Severin. Ja heti luiskahti homma oikeille urilleen niinku mummo lumeen. Joku puuttuva palanen tuntui siis loksahtavan kohdalleen heti välittömästi, kun herran sähköpiano parkaisi ensimmäisen sointunsa Nekalan luolaston uumenissa. Näillä näkymin vaikuttaakin nyt siis siltä (lopultakin!), että Severi liittyy orkesterin miesvahvuuteen tuoden ammattimaisen hedelmällisen kosketuksen orkesterin sinänsä jo muutenkin niin lupaaviin hittiharmonioihin...

Nyt alakaa tapahtua, sanos! ;D

Muuttotunnelmia

2008-10-24T10:51:00.008+03:00

Kolme hämmentyneen oloista mieshenkilöä kantaa rumpulaukkuja ja äänentoistolaitteita sokkeloisen kellariston uumenissa. Loputtoman tuntuinen taival kuljettaa heidät läpi kuumuutta ja painostavaa kauhurainatunnelmaa hohkavan pannuhuoneen, jossa absurdisti sinne tänne risteilevät putkistot päästävät vaimeita kaasu- ja höyrysuihkuja, jotka salpaavat hengityksen ja saavat tähän saakka toiveikkaana vaeltaneet popmuusikot pikkuhiljaa epäuskon partaalle. Kuin viimeisenä puukoniskuna väsyneeseen sydämeen, kulman takana avautuva pitkä, likainen kellarikäytävä laskee ilmoille sen ankean totuuden, mitä itseltämmekin salaa olemme pelänneet: Päin helvettiä soitettujen tuplabasareiden infernaalinen jytinä kuuluu yhtäaikaa ainakin neljän oven takaa. Yksikin eittämättä perin vahvajalkainen puberteettinuori jaksaa polkea helvetinkonettaan yhteen soittoon lähes 30minuuttia kerrallaan. Tunnelma on epätodellinen ja epätoivoinen. "Ei helevetin perkele, täälläkö meidän pitäisi muka alkaa treenaamaan?!"

Oppaamme avaa raskaasti lukitun, lähes umpeen kahlitun likaisen oven, jossa on revenneitä muistoja jonkun trendikkään teinipunkmetallibändin oletetusti ennen aikojaan päättyneestä taipaleesta Tampereen rockrintamalla. Oven takaa paljastuva parinkymmenen neliön luola täyttää ensisilmäyksellä kaikki pelonomaiset kliséet rokkikämpästä. Tarkempi vilkaisu ympäri huonetta saa katsojan kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtämään, että tällä kertaa ensivaikutelma sentään oli petollinen. Täällähän treenaakin aivan selvästi älykkäitä aikuisia! Onneksi. Tunnelma ja mieskolmikon olotila vaihtuu aavistuksen verran toiveekkaammaksi.

Jokunenkin tovi vierähtää rumpujen ja äänentoistolaitteiden kasailussa. Kaikki miehet ja laitteet hakevat paikkojaan uudessa ympäristössä, tunnelma on odottava ja jännittynyt. Sitten koittaa H-hetki, ensisoinnut uudella treenikämpällä:

Hyvät naiset ja herrat, H-hetki on taivaallinen! Kämpän akustiikka toimii kuin unelma ja äänieristyskin riittää peittämään alleen kaikkien niiden epäonnistuneden bassorummunpolkijoiden luomisentuskan. Saundimaailmaa täydentää solistin tuoreeltaan tuhdisti mikitetty, välillä jo unholan liepelle pölyttymään jäänyt vanha kitara, jonka täyteläinen sointi päihittää nyt mennen tullen aiemmin käytetyn, sinänsä naisellisen kauniin heleä-äänisen Ovationin.

Osu ja uppos, aamen sille. Täällä on hyvä treenata. Loppukevennys on siis siirtynyt pois homeen kuorruttamasta kämpästä ja tarpeettoman alkujärkytyksen jälkeen löytänyt itsensä oikeasta musiikinluojien luolasta. Tästä on pirun hyvä jatkaa. Ja sitäpaitsi, nyt ei tartte enää kuseksia pihalle. Elämä hymyilee.

Apu-luola!

2008-10-14T10:41:00.002+03:00

No löytyipä sentään jotain! Tampereen tämänhetkisessä katastrofaalisessa treenikämppätilanteessa on suoranainen ihme löytää itselleen harjoitustila. Jos tilanne ei muutu, niin voidaan pikkuhiljaa lopetella puheet Tampereesta Suomen rock-pyhättönä... Onni kuitenkin potkaisi suosikkipoikiaan, elikkättens meitä. Loppukevennys muuttaa majaansa parin sadan metrin päähän vanhasta luolasta. Pysyttelemme siis edelleen kuitenkin Nekalassa ja maan alla. Edistystä vanhaan treenikämppään verrattuna ovat mm. WC & vesipiste, luksus josta meillä ei aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta nauttia. Lisäksi kämppä on lattiasta kattoon silkkaa kiveä, joten eipähän pääse homekaan pesiytymään ainakaan mihinkään kiinteisiin rakenteisiin. Kaikenkukkuraksi hinta on jotakuinkin edullinen ja soittovuorojakin saamme käytännössä aina kun tarvis on. Kiitos pelastuksesta ystävällisille blueshenkilöille, sekä Olli-pikkulinnulle, joka lauleli korviimme huhun vapaasta soittotilasta... Toki ihka-ikioma Loppukevennysluola on edelleen hakusessa, mutta kuten todettua, ei sellaista nyky-Tampereelta löydä. Orkesteri suorittaa muuttoliikkeen ensi viikolla, joten sen jälkeen alkaa jälleen kumu kuulumaan länsirintamalta.

LUOLA-APUA ?!

2008-10-01T12:00:00.007+03:00

Emme edelleenkään ole menneet olemaan kokonaan poissa. Tällä kertaa vallitsevaan hiljaisuuteen on syynä sopivan treenitilan puute. Nekalan kääpiökellarissa treenaamiseen tarvittaisiin jatkossa apuvälineiksi kahluusaappaat tai kajakki & kelluntaliivit. Myös hengityssuojain lienee tarpeellinen, se tosin vaikeuttaa laulamista jonkin verran. Kosteahkoissa olosuhteissa soittaminenhan ei sinänsä ole uutta armaassa suomenmaassamme, esim. Miljoonasade-merkkisen orkesterin tiedetään esiintyneen ihan vallan uima-altaassa...

Eli suoraan sanoen parin kuivan vuoden jälkeen Nekalan treenikämppä on jälleen alkanut tulvia siihen malliin, ettei siellä miehiä tahi soittimia enää viitsi rääkätä. Jos joku ystävällinen sielu kykenee auttamaan kämpän hankinnassa, niin tässäpä olisi tarjolla sisäsiisti trio, tai suuremman ja kalliimman luolan ollessa kyseessä vaikkapa kolmekin kokonaista orkesteria... Auttakee, pliis.

Muuten meille kuuluukin sitten pelkkää hyvää. Laitehankintoja ja -viilailuja suoritellaan ja pikkulinnut huhuilevat jo suunnitteilla olevista keikoistakin. Pitänee kuitenkin ensin hieman treenailla, ennenkuin ilikiää tarkemmin juoruilla...

Astialle palajamma tuasen jahka jotain uutta kerrottavaa on. Sitä vuotellessa käykee kuuntelemassa meitin musatuhruja: mikseri.net/loppukevennys

Paluu Nekalandiaan

2008-08-29T09:23:00.002+03:00

Huhut poissaolostamme ovat vahvasti liioiteltuja. Olemme siis elossa, hengissä, hyvissä sielun & ruumiin voimissa, olemme komeita, täydellisiä ja haluttuja, sekä mikä tärkeintä, olemme jälleen alkaneet treenaamaan.

Kesä meni mitä monenlaisimpien kikkailujen merkeissä. Orkesterin solisti on majaillut mm. lastenleireillä, itä-suomessa ja Thassoslaisissa Retsinapulloissa. Bassotaiteilija puolestaan sahasi moottorisahalla käteensä jne. Kaikinpuolin normaalia treenejä väistelevää kesälomatoimintaa siis. Nyt olemme kuitenkin radalla jälleen, kaikki sormet & aivosolut tallessa ja toimintakykyisinä.

Severin osallisuudesta/osattomuudesta orkesterin toiminnassa ei ole edelleenkään täyttä varmuutta tahi epävarmuutta, mutta asia selvinnee ennen pitkää...

Tauolta palaamisen kunniaksi ja turhien luulojen karistamiseksi menimme tekemään suoraan ja kylmiltään orkesterin ensimmäiset nauhoitteet. Niitä kun kuuntelee, niin treenausmotivaatio nousee (ellei sitten katoa lopullisesti kokonaan...) Rytmi ontuu ja solisti huuhailee suurimman osan ajasta ihan omiaan. Nauhoitukset on tehty päin hanuria laitteen omilla, olemattomilla mikrofoneilla ja ne on viimeistelty täydellisen kyvyttömällä "miksauksella". Onneksi biiseistä kuitenkin kuulee sen valtaisan potentiaalin, lahjakkuuden ja orastavan menestysreseptin, mikä orkesterilla käsissään on. Näinollen emme ainakaan vielä toistaiseksi vie laulaja-kitaristi-äänittäjä-miksaajaa saunan taakse pieksettäväksi, vaan keskitymme treenaamaan. Suomeksi sanottuna siis parempilaatuisia äänitteitä on tulossa jo aivan lähiaikoina!

Siispä. TÄSSÄ ne kauan kaivatut ensimmäiset Loppukevennys-äänitteen nyt ovat! Voilá!

Una sordino, per favore!

2008-05-20T07:34:00.003+03:00

Severi tuli, Severi nähtiin (kuultiin), Severi voitti.

Miekkosen eilinen pikavierailu orkesterin treenikämpällä aiheutti Loppukevennysmiehistössä hienoisia intomielisyyden purskahduksia. Tahtoo tätä lisää, sanos! Kiippareiden lisäksi Severi tarjoili maistiaisen trumpetista biisiemme täydentäjänä ja voi veljet! Nyt vaan sitten sordino-ostoksille, että saadaan puhaltimen volyymi pysymään jokseenkin inhimillisellä tasolla muihin soittimiin verrattuna. Me kun ollaan nääs niin rokkareita, että soitetaan vallan hiljaa... ;D

Siispä teatteritermein ilmaistuna, kiinnitystä on tarjottu ja kovasti toivotaan, että taiteilija suo itselleen vapauden ottaa pelimannin pesti vastaan!

Tästä onkin sitten hyvä lähteä hiomaan terävimpään tarttumakuntoon sitä valtakunnan virallista kesähittiä vuodelle 2009.

Kaikki tiet johtavat Roomaan...

2008-05-19T14:49:00.002+03:00

...ja joka suunnassa tulee vastaan yksi ja sama nimi, Severi.

Eli nyt onkin siis sitten yhtäkkiä kiipparistin jakkaralle tungosta. Mika toipui flunssastaan koeponnistuskuntoon pari viikkoa sitten ja todeta täytyy, että kun pelimannilla on riittävästi soittokilometrejä mittarissa, niin sen kyllä huomaa. Tekijämies Rolandinsa takana, täytyy myöntää.

Satunnaisten sattumuksien voimat vilauttelivat olemassaoloaan kuitenkin heti piakkoin sen jälkeen, kun oli Mikan kanssa saatu soittohommat tulille. Eli kaikki tiet johtavat siis Severiin. Severi on ollut tarjolla tähän Tommin Loppukevennys-projektiin kiipparistiksi ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten, silloin bändi vaan sattui jäämään vielä perustamatta. Nyt myöhemmin, kun iloiset soittoniekat Tommi, Jani & Immu tutustuivat, kävi ilmi, että samainen Severi on, ei pelkästään Tommin, vaan kaikkien kolmen vanha tuttu. Itseasiassa Janille & Immulle kumpaisellekin vielä huomattavasti tutumpikin, kuin Tommille. Ja niin kävi, että Severi jälleen mukaan tarjoutui. Herran repertuaarista löytyy kiipparien lisäksi mm. trumpettia ja kaikennäköisiä muitakin varteenotettavia soittopelejä. Kaikenkaikkiaan siis todeta voidaankin, että jotain johdatustahan tässä nyt täytyy olla...

Severi tulee ekan kerran treenehin tänään ja vahva oletus (pitkälti em. syistä johtuen) on, että homma on siinä.

Muutenkin elämä hymyilee. Bossi on nyt hankittu, muttei micro br, eikä Saksasta, vaan br-600 ja Vammalasta. Nysse nauhoottelu alakaa. Jahka vaan vielä oppisi laitetta käyttämäänkin... ;D

Ja vielä yks juttu: Jani oli katsonut jonkun pätkän rollareista ja totesi, että niiden biisit on heikohkosti soitettuja ja aivan liian täynnä tavaraa. Meidän biiseissä on reilusti tilaa ja ne on vieläpä pirun tyylikkäitä muutenkin. Tästä voimme siis tehdä loogisesti sen johtopäätöksen, että me olemme parempia kuin Rollarit!

Repikää siitä. ;D

Polku edessämme siintää...

2008-04-29T21:48:00.002+03:00

Näinpä Immu asian eilen järkeili. Eli "polku on nyt löytynyt, enää meidän tarvitsee vain kulkea sitä pitkin". Nokkelaa, sanos... ;D Eli siivoamisen lomassa soiteltiin eilen niitä kahta biisiä, joita tässä on viime aikoina tullut ylistettyä.

Muutoin keskityttiinkin siis pölyn ja homeen haistelemiseen tällä kertaa. Rumpalisveljet Olli M. & Mika H. poikkesivat katsastelemassa tilannetta ja veivät mennessään pikkuroskia, kuten mm. jääkaapin, senkin, vanhoja mattoja jne... Että on sitten tilaa Mikan soittajatovereineen liittyä Nekalan soittoluolan iloiseen veljeskuntaan. Tervetuloa herroille oikeinsta paljon!

Ens viikolla ponnistetaan taas, kenties myös niitä kiippareita... ;D

Niin ja micro br -kuume on niin kova, ettei muuta lääkettä enää liene, kuin vuolla saksanpoijalle palanen visan nurkasta. Saadaanpahan sitten lopultakin niitä kauan kaivattuja kevennysäänitteitä.

Ai niin vielä yks juttu: Junttagroove-biisissä on valasbasso. Näin meillä. ;D

Hardwarea ja härpäkkeitä.

2008-04-18T10:52:00.003+03:00

Viikon tilannekatsaus: Rumpuhifistelyäkin on siis olemassa ja se myöskin kannattaa. Immulla on ny kaikki pulikat ja palikat niin kohrillaan, kuni olla voi. Loput onkin sitten kiinni ukosta ittestään. Eli uus hardware-setti korkattiin eilen ja vanha on myynnissä sopuhintaan. Rumpusaundi muistuttaa paikoitellen KOM-teatterin äänitteitä. Ihan tulee vanhalla vallan tippa linssiin tuota kuunnellessa...

Urkuvelhotarjokas sairastaa, joten koeponnistusta siirretään. No problemo, meillä ei kiirettä.

Muuten ei länsirintamalta mitään uutta. Jotkut biisit alkaa kulkea aika kivasti, kuten on tullut jo muutamaankin kertaan todettua. Junttagroove kutittaa kivasti ja solistia nimitellään Duracel-pupuksi. Eli jonkinlaista tulostakin lienee siis nähtävästi syntyvillä...

Cubasen rääkkäys alkaa olla unholaan jäänyttä eloa. Vakavassa harkinnassa on kolehdin kerääminen orkesterin jäsenten kesken Boss micro br -tallentimen hankkimiseksi, lähinnä veli Matilaisen aktiivisten kehotusten aikaansaannoksena.

Taivumme humpalle jälleen ensi maanantaina ja toivomme, että Mika tervehtyy siihen mennessä koeponnistuskuntoon.

Herrasmiehet hiekkalaatikolla.

2008-04-08T11:08:00.002+03:00

Eilen taas leikittiin Loppukevennyksen hiekkalaatikolla ja hetkisen aikaa siinä laatikon reunalla tarkkailemassa istui myös yksi uusi kasvo, kiipparistitarjokas Mika. Ensi viikolla hän kenties palaa maisemiin oma lapio mukanaan, että voidaan tutkiskella, josko kaverissa olisi ainesta liittymään meidän leikkeihin. Mielenkiintoista, aika näyttää kuin äijän käy. Tule hyvä kakku älä tule paha kakku...

Muutoin täytyy todeta jälleen, että jäipäs taas pirun hyvä maku treeneistä. Yhteissoitannassa on toki vielä aika rutkasti hiomisen varaa, paikoitellen soitannan tiukkuus on vielä valovuosien päässä, mutta yhtäkaikki kehitys kehittyy ja se on selkeästi huomattavissa. Hetkittäin vetää jo aivan kerrassaan hymyn karetta suupieliin, kun homma on oikeasti niin huisin hauskaa. "Kuumaa vettä kehiin" -biisin junttagroove toimi eilen niin hyvin, ettei ollenkaan meinattu malttaa lopettaa ko. biisin soittamista. Ja niinhän sen kuuluu mennäkin. Reeniä, reeniä, toistoa, toistoa... Niin se hyvä tulee.

Solistilla ja kitaristilla oli hetkittäin pieniä erimielisyyksiä, liittyen lähinnä kitaristin paikoitellen vajavaiseen soittotaitoon. Potkujen antaminen kitaristille ei kuitenkaan tulle kyseeseen johtuen pääosin siitä, että solisti & kitaristi ovat yksi ja sama henkilö. Muutoin ois annettu äijälle kenkää jo aikapäiviä sitten.

Mutta mitäs me pienistä. Näillä mennään, kun kerran kivaa on!

Täällä taas (kuinka sua kaipasin...)

2008-03-28T08:59:00.002+02:00

Orkesterin irtonahka on lopultakin liitänyt takaisin tänne Euroopan pohjoisempiin kolkkiin kuoriutumaan Aasian palmurantojen aurinkohilseestä. Pakko oli palata, vaikkei kyllä olisi yhtikäs huvittanut...

Näinollen saimme eilen kasattua iloisen pumppumme jälleen humpalle, pitkästä aikaa. Ja todetaanpahan vaan, että homma pelittää niinkö ennenkin. Ensin otettiin riehumalla hiki ja ruuvailtiin kumille ja pizzerialle haisevia mattoja pitkin treenikämpän seiniä. Sen jälkeen käytiin sitten käsiksi soitantatyöhön. Ja kappas, saatiin jopa tulostakin aikaiseksi!

Orkesterin historian toinen onnistunut kirurginoperaatio on nimittäin tosiasia. Jo aikaisemmin toisistaan eri suuntiin operoitujen "Antin" ja "Kadonneen maailman" lisäksi musiikillinen kirurginteräs saatteli tällä kertaa siamilaiset kaksoskappaleet "Kuumaa vettä kehiin" ja "Kommervenkkejä" molemmat omille teilleen. Ensimmäinen oli löytänyt polkunsa jo hieman aikaisemminkin, mutta nyt myös tuo perässä raahustanut kaksosveli "Kommervenkkejä" alkoi löytää aivan omanlaistaan polkua. Kunhan kyseisen taideteoksen kertosäe saadaan vielä passattua omille raiteilleen on orkesterilla jälleen tarjottavana kuulijoilleen melkoisen hauraan tyylikäs hassu-pala.

Tulimme myös vahingossa luoneeksi uuden musiikillisen käsitteen: Junttagroove. "Kuumaa vettä kehiin" -biisin sovituksesta keskusteltaessa solisti tuli älykkäästi todenneeksi, että "biisin pitää silleen kevyesti keinuen groovata eteenpäin, mutta kuitenkin ikäänkuin juntata paikallaan." Paikkansapitävä toteamus kyllä, aivan prikulleen, mutta kuulostaa vaan niin v*tun hölömöltä, että on tuo kyllä pakko muistaa vastaisuudessa... ;D

Junttagroove!

Johan pomppas (Johan pomppade) !!!

2008-03-03T08:20:00.004+02:00

No ny kulukee! Eilen illalla saatiin lopultakin noukittua Immun rummut Hervannasta, ja oikein kahveetkin saatiin samalla. Kannut on nyt oikealla paikallaan kevennysmiesten reeniluolastossa ja heti lähti homma svengaamaan niinkö hirvi! Voi veljet! Fiilis on korkialla! Päästiin pitkästä aikaa soittamaan joitakin biisejä oikein kunnolla ja saatiin kyllä "tulostakin" aikaiseksi. Uskallettiin vääntää jopa "Päiväkotisetää", eikä kukaan kuollut tai edes loukkaantunut.

Tästä on hyvä jatkaa. Kuukauden tauolle vaan valitettavasti nimittäin. Tällä viikolla eivät treenikämpän vapaat vuorot kohtaa Tommin vapaita iltoja ja lauantaina solisti suuntaakin sitten tuonne kaukaisen idän palmurantojen ja palavan ihmisnahan suuntaan... Eli näinollen vasta pääsiäisen jälkeen Loppukevennysmiehistö soittoruotuun jälleen palannee. Sitä ennen käydään toki vielä noukkimassa Immun työpaikan roskiksesta kumimattoja, jotka naulataan treenikämpän seinille.... ;D

Näillä mennään.

Edistysaskelia...

2008-02-29T10:41:00.002+02:00

...tapahtuu ainakin jollain saralla. Eli soittamisessa ja rummuttelemisessa. Cubasen suhteen ei. Eilen tultiin siis taas treenanneeksi. Kasailtiin sellaista noin puolen tunnin akustishenkistä keikkasettiä cajonin kanssa, ja homma näyttää kyllä jopa hyvältä! Ja siis kuulostaakin myös. Muutamat reenit alle viä, ni kyllä tällä tavaralla jo hyvinkin ryntää pubin nurkkaan hattu kourassa. ;D

Tosiasiassa työ on vasta alkamassa. Sunnuntaina pidetään siivous-roudaus-treenipäivä, jolloin lopultakin saadaan kauan kaivatut rummut treenikämpälle. Siit se alakaa, poijjaat. Pienenä varauksena sunnuntaihin kuitenkin vielä se, että Immu pääsee Eestimualt hengissä takaisin...

Siitä cubasesta vielä: Sen käyttämistä on treenattu ja virtuaalikonsultaatiotakin haettu. Ongelmia ei vaan ole vieläkään 100%:sti ratkottu. 90%:sti sentään kyllä, eli odottaa edelleenkin sopii, että jossain vaiheessa kevättä sitä tuoretta äänitemateriaalia koko orkesterin voimalla on luvassa. Sen verran tarvinnee tosin ottaa omia puheita takaisin, että viimeaikaisten sääilmiöiden varjossa emme uskalla luvata äänitteitä näiden lumien aikaan... Kevään mittaan kuitenkin kyllä.

Siitäpähän tuasen.

Tässä me nyt olemme, osa 2.

2008-02-22T10:11:00.005+02:00

Niinpä. Naamat tutuiksi vaikka väkisin. Olimme jokseenkin yhtä mieltä siitä, ettei näitä naamavärkkejä tulisi näyttää oikeastaan kenellekään, mutta päädyimme sitten kuitenkin ottamaan riskin. Eli saattakaamme näin naamataulumme framille odottelemaan julkisia osumia:

Eilen menimme treenaamaan jälleen. Emme soittaneet päiväkotisetää. Ei uskalla vielä. Aiotaan kyllä palata astialle myöhemmin, jahka olemme keränneet lisää itseluottamusta...

Cubasen haistelemista aloitettiin ja haistelemisen aloittamiseksi se myös jäi. Tulokseksi saatiin lähinnä harmaita hiuksia (paitsi Tommi, joka sai harmaita parta-, selkä-, maha- ja jalkakarvoja). Jotakin henkimaailman tai niiden aikaisemmin mainittujen joulutonttuagenttien piilottelemaa namikkaa tahi härpäkettä ei saatu kohdilleen ja nauhoitusyritysten tuloksena oli lähinnä pölynimurin huutoa muistuttavaa huminaa, jonka alta kuului hiljaista, etäisesti musiikkia muistuttavaa äänitapettia. Uusi yritys ehkä jo ensi viikolla. Sitä ennen tarvinnee jälleen kerran viritellä skype-konsultaatioistuntoa tuonne Tukholman suuntaan. Eli Loppukevennys-nauhoitteita ei sitten edelleenkään ole tarjolla, pahoitellaan nyt sitten sitä.

Pilvilinnoja ja pahanilmanbiisejä

2008-02-19T09:53:00.003+02:00

Jokin korkeampi voima (levy-yhtiöiden joulutonttu-henkiset agentit, uskokaa pois!) pyrkii estämään orkesteritoiminnan luonnollisen jatkumon, joka treenaamisenakin tunnetaan. Rumpalin metsästykseen liittyvät taannoiset ongelmamme lienevät kaikkien tiedossa, mutta että kaikenmoisten vastoinkäymisten reenaamiseen ja rumputteluun liittyvissä zydeemeissä pitää jatkua vieläkin...

Immu ei ainakaan tällä hetkellä pysty tuomaan omia kannujaan pysyvästi treenikämpälle lojumaan. Kannujen lainaaminenkin on jokseenkin poissuljettu vaihtoehto. No problemo, ei se mitn. Näin ollen olemme päätyneet toistaiseksi cajon-painotteisen vaihtoehto-keikkasetin treenaamiseen. Mutta mitäs sitten...

Yksi päänvaivaa aiheuttanut biisinraakile on nimittäin tuolla mikserissäkin kuultavissa oleva "Päiväkotisetä" -merkkinen renkutus. Kun kyseiseen kipaleeseen oli ajatuksenamme hakea viime viikolla "out of the box" -henkisiä ratkaisumalleja, onnistuimme sekoilemaan keskenämme treeniaikojen sopimisessa ja missasimme loppujen lopuksi treenit kokonaista kahdelta illalta. Nyt sitten eilen, kun lopultakin kämpille saakka pääsimme, päätimme ottaa kyseisen teoksen työn alle. Ja kappas, heti ensimmäisellä yrityksellä Immun cajonista paukahti poikki toinen virpan virkaa rämisevistä kielistä. Ja kun pienen kiroilun jälkeen jatkoimme yhdellä kielellä, edelleen siis saman biisin parissa, niin menipä toinenkin kieli pirulainen ja siirtyi autuaammille räminätantereille. Että se sitten siitä. Reilun tunnin tuskailun jälkeen Immu sai viriteltyä cajoniinsa yhden Tommin vanhoista kitarankielista, että saimme edes hieman tatsia joukkosoitantaan. Olipa aikas liimaballadi-painotteiset treenit. Uusi yritys torstaina, saas nähdä uskaltaako soittaa "Päiväkotisetää" ollenkaan... Herra ties mitä sitten tapahtuu. Sen biisin treenaaminen tai jo pelkkä treenaamisen ajatteleminenkin saa näköjään aina jotain ikävää tapahtumaan.

Niistä pilvilinnoista ja tuosta juuri mainitusta torstaista vielä... Cubasea haistella torstaina ensimmäistä kertaa aiomme me. Lopputuloksia arvata vielä osaa emme me. Hyvin jos kuitenkin käynee, niin ensi viikonloppuun mennessä mikseriin pitäisi ilmestyä tuoretta Loppukevennys-materiaalia. Aika näyttää. Ainakin jotain.

Muitakin haaveita on. Mm. maailmanrauha, oma studio, kebap-kiertue, levytyssopimus ja TV-lupamaksujen poistaminen. Ja Saarioinen vois ottaa sinapinmakuisen punajuurisalaatin takaisin tuotantoon, ainakin Tommin mielestä... Ja vielä enemmänkin toivehia piisaa, muttei niitä kaikkia viissi julkisesti kertoa.

Palataan taas, ellei muutakaan keksitä.

Lihaksikas triangelinsoittaja saa paikan!

2008-02-07T21:31:00.000+02:00

Lihaksikas mieshenkilö (kokoluokkaa järjetön kaappi) saa paikan vierailevana triangelinsoittajana orkesterin keikoilla. Tehtävänä poseerata hento metallipuikko kourassa tiukkaan trikoopaitaan verhoutuneena odottamassa tähtihetkeä, sillä yksi biiseistämme päättyy yhteen triangeliniskuun.

Nauhoitteita?

2008-02-06T20:12:00.000+02:00

Niin niitä nauhoitteita orkesterin tuotannosta? Hovinauhoittajamme Jankka Matilainen meni kurja muuttamaan till Stockholm. Tämän jälkeen olemmekin olleet aivat hukassa ja kyvyttömiä, kun hallussamme tällä hetkellä oleva nauhoituskalusto rajoittuu lähinnä lapsuusvuosilta säästyneisiin c-kasetti-nauhureihin. Tommilla on kuitenkin työn alla Cubase-ohjelman valjastaminen hyötykäyttöön, joten internetin ihmemaailmaan ilmestynee vielä näiden lumien aikaan tuorettakin tuoreempaa Loppukevennys-materiaalia. Siihen saakka saatte nauttia Tommin vanhoista mies ja kitara -tuhruista, joita mikseri.netistä voi ilmoille suoltaa...

Tässä me nyt olemme!

2008-02-06T19:53:00.000+02:00

Tervehdys! Pitkä ja kivinen tie iisakinkirkon perustuksille on kuljettu ja kivijalka muurattu. Eli Suomeksi sanottuna Tommin 5 vuotta kestänyt orkesterin perustaminen on lopultakin onnistunut. Ikuisesta sivuprojektista on tullut ihka oikea bändi, joka ottaa nyt tuulta siipiensä alle niin, että päässä soi. Ja toivottavasti soi kohtapuoliin myöskin sinun päässäsi!

Soittajia ja orkestereita oli tullut ja mennyt, mutta vasta kun yhteinen ystävämme Jankka Matilainen saattoi Tommin ja Janin saman treenikämpän katon alle, alkoi tapahtua. Syksyn -07 mittaan treenattiin sitten kolmistaan yhdessä, eli siis Tommi & Jani kera hätävararumpali Turon (Zoom rumpukone) ja harmiteltiin huonoa onnea, kun elävät rumpalistarjokkaat tipahtelivat veneestä tai jyräytyivät kukin vuorotellen kölin alle.

Mutta sitten tärppäsi. Muusikoiden.net toimitti jälleen senssipalstan virkaa, kun Rumpalismies Immu yhytettiin kannuineen ja cajoneineen näyttämään popnaivisteille tahtilajien paikat. Ja katso, kattaus oli valmis. Tai ainakin melkein valmis, sillä voisimme kelpuuttaa joukkoomme vielä jonkin persoonallisen soolosoittimen, jonka ei kyllä välttämättä tarvitse olla se perinteinen sähkökitara!

Musiikista kerrottakoon myös, kun kerran sellaista tekemässä ollaan:

Loppukevennyksen musiikki on varsin persoonallista, mutta mikä tärkeintä, hyväntuulista ja äärimmäisen tarttuvaa suomenkielistä poppia ja rockmusiikkia, pitkälti akustislähtöisellä tatsilla. Suurinta osaa biisimateriaalista kuvaakin lause, "Loppukevennys, me soitetaan kesähittiä". Muutakin pitää toki välillä vääntämään pyrkiä. Jos ei vaihtelun, niin ainakin uskottavuuden vuoksi. Vai olikohan se sittenkin toisinpäin...? ;D

Joka tapauksessa, tänne suomenmaahan on paikallaan tarjota raskaan käden valtavirran keskelle välillä hieman enämpi kesäterassien makuista musiikkia. Onnistuu sitten se mörön tappaminenkin taas paremmin, kun on välillä vaihtelua tarjolla. Ja sitä vaihtelua tarjoamme me, popnaivismin aisankannattajat. Loppukevennys.