Miksaajalle kenkää!

Lopultakin meidän kyvytön äänittäjä-miksaajamme pääsee pakon edessä ansaitulle lomalle. Eikä takaisin tartte välttämättä tulla. Suomeksi sanottuna siis orkesterimme demoprojektiin on löytynyt asiansa osaava ulkopuolinen apuvoima:

(-taddadadaadadaa!-)

Severi.

Samainen herra siis, joka joskus taannoin orkesterin harjoituksissa pianoineen ja trumpeteineen vieraillut on. Samainen herra, joka meille kaikille muutenkin jo entuudestaan tuttu on. Miksi mennä merta edemmäs kalaan? Ok, klisée on, mutta totta kuitenkin.

Potentiaalisia tarjokkaita meillä oli kolme, joista kahta haastateltiin tehtävään oikein suurennuslasit kourassa. Molemmat voitti, mutta Severin kanssa homma hoituu huomattavasti pienimmällä vaivalla & rahalla. Työhön käydään todennäköisesti heti, jahka uudenvuoden rakettihöyryistä on selvitty. Sitten siis lisää asiasta ja asian vierestä.

Das Demotusch.

Eiliset treenit käytettiin pääasiassa strategiseen palaveeraukseen. Taannoisen Sarkolan jättiläissukseen rohkaisemana aikomuksenamme on nyt ottaa ulkoiset apuvoimat käyttöön ja tuunata orkesterille oikein mallikelpoinen ja ennenkaikkea kuuntelukelpoinen promodemo-äänite. Omat taidot kun eivät tuollaiseen työstämiseen näköjään riitä, vaikka ehkä kalustoa löytyykin.

Demolle valikoitiin neljä biisiä, eikä valinnan suorittamiseen tarvittu sen enempää nyrkkejä tai nuijia, kuin kutitustupsuja tai kenkälusikkaakaan. Ettäniinku valinta oli helppo ja yksimielinen. Demolle tulee siis seuraavat neljä kappaletta ja juurikin tässä nimenomaisessa järjestyksessä:

1. Pendoliinolla Tikkurilaan
2. Tyttöjä ja käsipohjaa
3. Aikuisuuden merkki
4. Petanque

Niin niistä ulkoisista apuvoimista... Tehtävään pestattavaksi äänittäjä-miksaajaksi meillä on jo pari-kolmekin ehdokasta, mutta kerrotaan nimiä sitten, jahka herrain itsensä kanssa on asiasta keskusteltu. Tarkoituksenamme on aloittaa nauhoitukset niin nopeasti, kuin suinkin, joten kun nyt lupaan palata asiaan pian, niin uskon tällä kertaa myöskin tarkoittavani sitä.

Siispä palataan asiaan pian! :D

Maailmanvalloitus aloitettu.

Voittajafiilis. Aivan täydellinen voittajafiilis. Ja voittajan on helppo hymyillä. Ja hymy on nyt herkässä. Olemme voittajia, kuninkaita, parasta A-ryhmää ja pelastamme suomen musiikkielämän ja Manse-rockin maineen, sekä hyväntuulisellä hittivyörytyksellä saatamme koko kansakunnan hymyämään poistaen suomalaisen kansallismasennuksen. Mitähän vielä muuta...?

Eli soitimme siis perjantaina orkesterin ensimmäisen keikan ja se meni niin sanoaksemme "putkeen". Sarkolan työväenpalatsin juhlasaliin pakkautunut yleisö oli vähintäänkin haltioissaan. Naisväki intoutui jopa tanssimaan biisien tahtiin. Uskomaton suksee, kerrassaan. Seuraavana vuorossa on kunnollisen demon tekeminen, siihen tulemme pestaamaan ulkopuolisia apuvoimia lopputuloksen onnistuneisuuden takaamiseksi. Sillä kuten tiedätte, jos olette noita mikseri.netin versioita kuunnelleet, niin orkesterin oma kyky nauhoituskaluston käyttämiseen on jotakuinkin heikonlainen.

Ja mikä tärkeintä, logokin valmistunee lähiaikoina. Se tulee olemaan teennäisesti hymyilevä, viiksekäs piparkakku. :D

No kyä ny kulukee!!!

Ihan tässä aluksi esitettäköön pieni, mutta sitäkin pippurisempi anteeksipyyntö kaikille teille tuhansille faneille, jotka niin innokkaina odotatte uusia uutisia suurista idoleistanne. Siis meistä. :D Sitä kun on tuolla työelämässä olevinaan niin kiire, ettei muka ehdi edes blogia pävittämään... Joopajoo, uskoo ken haluaa. Välillä vähän laiskottaa.

Treenirintamalla tosin ei ole laiskoteltu. Bändi on jotakuinkin keikkakunnossa. Ja nyt se keikkakunto sitten testataan. Bändi on tilattu Sarkolan työväenpalatsin banquét-iltaan (vai miten se nyt oikein kirjoitetaan?) soittamaan kutsuvieraille ja VIP-yleisölle parin viikon päästä. Ja sikäli, kun tuosta koitoksesta hengissä selvitään, niin hankkiudutaan keikalle myöskin ihan tavallisen rahvaan pariin. Elis siis ihan oikeesti ihmisten ilimoille, muuallekin kuin basistin olohuoneeseen... Muutama keikanbuukkausnauhoite tarttee vielä sitä ennen tehdä, ja ne otetaan työn alle heti tuon Sarkolan tykityksen jälkeen.

Eilen vedettiin viimeksi keikkasetti läpi ja kuulostettiin niin hyvältä, että melekein kastui omatkin housut. Että niin on mojovaa tavaraa tulossa. Ettepä oo turhaan ootelleet. :D

Matemaattisesti heikkolahjainen orkesteri.

Taitaisi nyt tulla muutama tunti matematiikan tukiopetusta tarpeeseen. Orkesterimme laskukaavan mukaan 13 kertaa 3 minuuttia tekee yhteensä 1 tunti 9 minuuttia. Koko lailla mielenkiintoinen lopputulos...

Eli siis soitimme eilen ensimmäistä kertaa keikkasetin läpi, niinkuin tässä taannoin uhattua tuli. Kaikennäköiseen nysväämiseen tuhraantui siis aivan liian paljon aikaa. Mutta eipä tuosta nyt niin kovin huolissaan kannata olla, kyllä se siitä, treeniä, treeniä... Tärkein, kovasti kiviä sydämeltä ja apinoita niskasta poistava huomio oli se, että keikkasetti toimii kuin junan vessa. Biisivalinnat ja niiden järjestys ovat kyllä perin juurin onnistuneet. Tää puketti kun hiotaa kuntoon, niin johan pomppas ("Johan pomppade"), sanonpa vaan...

Ei mulla muuta. Palataan.

Paluu unholasta.

Ihan vaan tiedoksi kaikille, että olemme edelleenkin olemassa. Vahvempina kuin koskaan jopa, sanoisin! Sitä kun on vaan jotenkin tullut (puolivahingossa?) sen verran vanhaksi, ettei enää ihan vähässä kummassa jaksa muistaa/vaivautua kirjoittamaan tänne...

Muttaettäsiis... Silläkin uhalla, että toistan jälleen itseäni, voisin jälleen kerran väittää, että Loppukevennysleirissä on nyt viime aikoina päässyt sattumaan ja tapahtumaan vallan enämpi, kuin vielä koskaan kuunaan ikuna!

Ensiksikin, Nekalan paskaiset, homeiset ja koko lailla epämiellyttävät kellariluolat ovat nyt taakse jäänyttä elämää. Otimme ja menimme kera bluesherrain muuttamaan ihan alan luolaan. Orkesterimme treenaa siis vastedes Tampereen matkiksella SOUND INN -firman vuokralaisina. Täydellisesti äänieristetyt treenikämpät, kulunvalvonta, pienet lahjukset, sekä meidän tapauksessamme myös melekoisen heleppo hinta. Sopii olla kateellisia, jos haluatte, on nimittäin aihettakin tällä kertaa!

Pitäiskö myös mainita sananen musiikista? No jos kertois vaikka sen, että viime aikoina olemme tehneet sellaisen huomion, että tässähän on tainnut pirulauta tulla aikojen saatossa treenailtua ihan niinku isosti paljon! Orkesterin soitto alkaa nimittäin pikkuhiljaa kuulostaa niin pirun hyvältä. Edes treenitauot eivät enää syö tatsia, vaan soitto kulkee aina ja biisit kuulostaa hyvältä. Jopa ne muutamat perinteiset "ongelmapalat" ovat viimeisten parin viikon aikana osoittaneet huomattavan reipasta toimivuutta! Onko se nyt pirulauta niin, että tässä pitäis ihan oikeesti alkaa miettimään sitä keikkailua? Sovittaisko, että me koetetaan tässä viikon-parin sisällä soitella läpi keikkasetti ihan vallan järjestyksessä ja kokonaisuudessaan? Mie kerron sit sen jälkeen tarkemmin, että missä (ja milloin) mennään... :D

TA-DAA !!!

Ei voi olla totta! Uskokaa tai älkää, mutta mikseristä löytyy nyt kolme uutta biisiversiota! "Petanque", "Kuumaa vettä kehiin" & "Kadonnut maailma" tarttuivat lopultakin tuossa maanantaiehtoolla digitaalinarulle. Biisejä kuunneltaessa voi helposti & hyvillä mielin huomata, että bändi sentään yrittää kehittyä, mutta äänittäjä-miksaaja ei. Eli stereoraidoitus ei vieläkään ottanut onnistuakseen ja äänenlaatu on muutenkin sieltä ja syvältä...

Saksanmaan tuliaisten ihastelua tuli samalla kertaa myös jatkettua. Janin viiskielinen funk-ihmekone on nyt lopultakin täydessä iskussa ja sen innoittaman lopputuloksen voi helposti kuulla "Kuumaa vettä kehiin" -biisissä. Jotenkin tuppaa pukkaamaan sellaista kutinaa hanuriin, että vastaisuudessa orkesterin biiseissä saatetaan tulla kuulemaan kohtuullisen rapsakoita bassosooloja. Mene tiedä.

Munarikasta pääsiäistä ja silleen.

Puuttuva lenkki oli apina!

Näin todettiin eilen. Suuri ruskia paketti kaukaa Saksanmaalta tulla tupsahti Nekalan kellariin ja toi mukanaan aimo läjän asiallista kamaa. Tärkeimpänä ne kauan ja hartaasti kaivatut basson kielet, joita Tampereen musaliikkeista ei löytynyt, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Ei sillä, että me nirsoja oltais... ;D

Paketti piti sisällään kaiken muun sälän ohella myöskin tuhman apinan, eli siis Bad Monkey -säröpedaalin, joka lunasti paikkansa välittömästi. Kitarasaundit alkaa olla niin hyvät, kuin vaan suinkin toivoa osaa. Herranjestas.

Saundimualima on melko lailla napakasti paketissa muutenkin, niinkuin on tullut tässä jo useampaan otteeseen ylistettyä. Eilen treenailtiin pitkästä aikaa "päiväkotisetää" ja iloksemme todettiin, että eipä tuo sekään biisi kaipaa enää muuta kuin varmuutta, eli treeniä, eli toistoa.
Oikeastaan voidaankin todeta, että kunhan vaan "Tyttöjä ja käsipohjaa" -biisin kertsin sovitus löytää itsensä, niin keikkasetin kokoinen paketti on siinä. Eli pitäis varmaan alkaa kohtapuoliin kyseleen keikkoja! Tuoreempia nauhotteita siihen tosin kyllä tarvitaan. Koetetaan ens maanantaina saada aikaan ainakin jonkinlaisia sellaisia. Jos siis vain Nekalan luolassa on riittävän hiljaista, iltaysin jälkeen kyllä yleensä on...

Ai niin ja junttagoove! Voi jösses, orottakaas, jahka sen kuulette, eritoten basson. Huhhuh. :D

Naiviuden ja junttagrooven comeback.

No voe vallatonta. Loppukevennysleirissä menee sen verran lujaa, että lienee pikkuhiljaa paikallaan kertoa musiikillisistakin seikoista. Viimeaikoina kun nää jorinat on keskittyneet lähinnä ulkomusiikillisin höpöttelyihin.

Eli. Orkesterin yhteissoitto on trio-kokoonpanoon paluun jälkeen loksahtanut niin hyvin kohdilleen, että olemme viime aikoina intoutuneet entistä ahkerammin ja rohkeammin keskittymään biisimateriaalin lopputyöstämiseen. Tämä tarkoittaa siis soittoa, soittoa, toistoa, toistoa, hinkkausta, hinkkausta ja jopa muutamaa älykästä sovituksellista ajatuksenvaihtoa siinä rämpyttelyn lomassa. Osansa sovituspirulaisen moukarista on jo aikaisemmin saanut orkesterin avausraita "Petanque" joka kulkee komiasti ja on jotakuinkin täydellisessä keikkakunnossa. Sama koskee mm. myöskin biisejä "Kadonnut maailma", "Kommervenkkejä", sekä "Lattevyöhykkeeltä pohjoiseen", jonka yllätykseksemme (ja vastoin kaikkia oletuksia) saimme toimimaan myöskin ilman Severin törkeän upeaa pianosooloa.

Tällä viikolla olemme treenanneet parikin kertaa ja maanantaina leikkauspöydälle päätyi "Kuumaa vettä kehiin". Aikaisemmin talvella ko. kipale koki lähes raiskaukseen verrattavissa olevan kohtelun. Sen kaikki reiät tungettiin täyteen tavaraa ja niitä renkattiin väkipakolla eestaas. Eihän se semmonen homma toimi, kaikilta meni fiilikset ja biisi päätyi roskakorin nurkille pariksi kuukaudeksi. Mutta tämän viikon maanantai muutti jälleen kaiken. Sovitus palautettiin alkuperäiseen naiviin muotoonsa ja sitä vielä korostettiin yksinkertaistamalla kitarointia entisestään. Siihen päälle mojova wah-soundi, sekä perkeleesti toistoa. Ja kappas. Naivin hauskasti funkahtava junttagroove on tehnyt maittavan paluun orkesterin keikkasetin kärkikastiin. Niin kivasti kulukee, että tekee mieli nauraa ääneen aina, kun tätä biisiä soittelee. Oottakaas vaan, kun pääsette kuulemaan! ;D

Eilen käsittelyyn joutuikin sitten vuorostaan uudempi pläjäys nimeltään "Kerro minulle julkuista". Ärsyttävän tarttuva ralli, vaikka itse kehunkin. Toistoa tuli niin paljon, että takuulla kaikki eilen Nekalan luolastossa paikalla olleet bändit muistavat, että "...missä on parhaat bileet tällä viikolla täällä päin, sen Sedulta kuulit juuri äskettäin...".

Näiden lisäksi operaatiopäydälle nostettiin Motown-kompattu hittijyrä "Tyttöjä ja käsipohjaa". Ko. biisi lojuu siinä operaatiopöydällä odottamassa seuraavia treenejä ja kertsin pikkuprobleemien ratkaisua, mutta uskokaapa vaan, jahka tuon kipaleen kanssa päästään riittävän syvälle asiaan, niin siinä on tuleva Suomen (epä)virallinen kesähitti. Ei ehkä vielä ensi kesänä, mutta 2010 kenties... ;D

Muutenkin on fiilis katossa, niinkuin viime aikoina on tullut kerrottua. Näillä(kään) kilometrimäärillä ei yleensä enää viitsi kovin suuria odotuksia itsensä niskaan ladata. Idealismi ja itseriittoisuus ovat vaihtuneet iän myötä realismiin. Bänditouhu tekee nyt kuitenkin poikkeuksen. Usko hommaan on tällä hetkellä niin vahva, että jo useampaan kertaan sitä on tullut yllätettyä itsensä miettimästä esim. keikkabusseja, raiderilistoja, logoja, haastatteluita, bändipaitoja jne. Eli kaikkea sellaista tosi älykästä aikuista, mistä yleensä 15-20v. muusikontekeleet vielä naivina haaveilevat. Muttaettä tällainen lähes keski-ikäinen pönäköityvä klanipää... ei herranjestas. Pakko tässä on oikeasti olla jotain potentiaalia, ei tätä muuten ymmärrä! ;D

Että näin meillä ja ens viikolla lisää.

Pulikoiden paikalleen loksahtelua!

Loppukevennysleirissä menee nyt lujaa. Yhteissoittokokeilut Severin kanssa ovat olleet monipuolisia ja monimuotoisia. Tulostakin on syntymään päässyt, mutta yhteistyötä ovat leimanneet aikatauluongelmat. Biisien sovittamisessa kiippareille kun olisi rutkasti työtä ja soittoniekkojemme nykyisten aikataulujen yhteensovittaminen Severin kanssa on osoittautunut ongelmalliseksi.

Kaikesta tästä edellä mainitusta johtuen orkesterissa on hyvässä ja sopuisassa hengessä päätetty, että kokoonpano pysyy triona, eikä neljättä pysyväisjäsentä tulla orkesteriin ottamaan. Ei Severiä, eikä ketään muutakaan. Eli kokoonpano on nyt lyöty lukkoon ja vakioitu. Toki Severi kiippareineen ja pianoineen on potentiaalinen vierailija orkesterin tulevilla keikoilla & äänitteillä. Mutta sen aika näyttää sitten...

Muutenkin bändin kokonaistilanne tukee tätä edellä mainittua päätöstä. Yhteissoittoa ydintriolle Tommi-Jani-Immu on ehtinyt kertyä jo siinä määrin, että se alkaa nyt tuottaa erittäin vahvaa tulosta erittäin voimakkaalla tahdilla. Viimeaikoina on taas tullut vietettyä kolmestaan rutkasti aikaa treenikämpällä ja osa biiseistä on jo päässyt lipeämään vallan pätevän keikkakuntoisuuden puolelle.

Palikat ja pulikat ovat siis loksahdelleet pikkuhiljaa paikoilleen. Se on siinä! :D

Nauhoitteista...

Yritys hyvä kymmenen, lopputulos silkkaa sontaa. Tulipahan todistettua nyt se, että orkesterin treenikämpällä ei tehdä ainakaan mitään live-nauhoituksia, jos naapurin basarikanuunat sattuvat olemaan paikalla polkemassa helvetinkoneitaan. Luolan äänieristys kun sattuu olemaan Jaappanialaisen paperitalon luokkaa...

Nauhoitteita tulee kyllä kuunneltavaksi heti, kunhan vaan päästään tositoimiin sopivan hiljaisuuden vallitessa. Myös muutaman tarkemmalla kädellä väännetyn promo-demo-biisin äänittäminen lienee pikkuhiljaa otettava harkintaan.

Nooh, joka tapauksessa kyllä sitä kuuntelukelpoista tavaraa kohta saadaan, tavalla tai toisella! Ja sitten kun sitä on olemassa, niin julkaistaan samalla myös orkesterin myspace-sivut!

Palataan juustolle.

Kevääksi keikkakuntoon!

No mutta. Morjenstamorjens! Onpahan tuo ajanratas piässynnä pyörähtämään edellisen kirjuutuksen jälkeen. Joulut ja muut juhlapyhät on lusittu & lihottu ja jotain on siinä lomassa saatu aikaiseksikin.

Treenirintamalla on aktivoiduttu kiitettävällä tavalla, ollaan jopa ihan säännöllisiä vallan nykyisin! Tuntuupi hyvältä ja tulos on sen mukainen. Severi on on ollut mukana treenaamassa ja orkesterin saundimualima on ottanut ison harppauksen eteenpäin. Kehityksen kuuleminen perin helppoa siis on.

Muutenkin ompi muutoksen tuulet puhallelleet. Orkesterin solisti ja kitaristi alkavat vihdoinkin löytää niinsanotusti yhteistä säveltä. Suurin syy lienee kalustomuutoksissa. Kaikkien pallomahaisten kitaristien painajinen, sinänsä taivaallisen kaunisääninen Ovation, on vaihtunut astetta sähköisempään peliin. Kitaristin käpälissä keikkuu nykyisin Epiphonen puoliakustinen Wildkat Deluxe. Ja mikä parasta, katu-uskottavuuskin on siinä samalla kasvanut monta bofooria. Willikissan kumppaniksi on lisäksi vieläpä hankittu VOXin AD50VT -vahvistin, joten a´vot, johan kepukka vinkuu, vonkuu ja murisee. Reunasäröt pörisee tyylikkäästi ja jopa Pendoliinolla Tikkurilaan -biisin kitarasoolokin kulkee niinkuin juna konsanaan.

Kaikenkaikkiaan voidaan siis todeta, että nyt lopultakin musiikilliset raiteet kuljettavat orkesterin pendoliinoa kohti ensimmäistä asemaa, joten "kevääksi keikkakuntoon" on homman nimi ja vieläpä ihan realistinen sellainen. Luvataan tässä nyt vielä lisäksi, että nauhoitteita näiden väitteiden oikeaksi todistamiseksi on luvassa ennenkuin tammikuun loppu häämöttää.

Elämä hymyilyttää vallan. Ei anneta tauon kasvaa näin pitkäksi enää ikuna!
Juustolle siis palatkaamme!