Polku edessämme siintää...

Näinpä Immu asian eilen järkeili. Eli "polku on nyt löytynyt, enää meidän tarvitsee vain kulkea sitä pitkin". Nokkelaa, sanos... ;D Eli siivoamisen lomassa soiteltiin eilen niitä kahta biisiä, joita tässä on viime aikoina tullut ylistettyä.

Muutoin keskityttiinkin siis pölyn ja homeen haistelemiseen tällä kertaa. Rumpalisveljet Olli M. & Mika H. poikkesivat katsastelemassa tilannetta ja veivät mennessään pikkuroskia, kuten mm. jääkaapin, senkin, vanhoja mattoja jne... Että on sitten tilaa Mikan soittajatovereineen liittyä Nekalan soittoluolan iloiseen veljeskuntaan. Tervetuloa herroille oikeinsta paljon!

Ens viikolla ponnistetaan taas, kenties myös niitä kiippareita... ;D

Niin ja micro br -kuume on niin kova, ettei muuta lääkettä enää liene, kuin vuolla saksanpoijalle palanen visan nurkasta. Saadaanpahan sitten lopultakin niitä kauan kaivattuja kevennysäänitteitä.

Ai niin vielä yks juttu: Junttagroove-biisissä on valasbasso. Näin meillä. ;D

Hardwarea ja härpäkkeitä.

Viikon tilannekatsaus: Rumpuhifistelyäkin on siis olemassa ja se myöskin kannattaa. Immulla on ny kaikki pulikat ja palikat niin kohrillaan, kuni olla voi. Loput onkin sitten kiinni ukosta ittestään. Eli uus hardware-setti korkattiin eilen ja vanha on myynnissä sopuhintaan. Rumpusaundi muistuttaa paikoitellen KOM-teatterin äänitteitä. Ihan tulee vanhalla vallan tippa linssiin tuota kuunnellessa...

Urkuvelhotarjokas sairastaa, joten koeponnistusta siirretään. No problemo, meillä ei kiirettä.

Muuten ei länsirintamalta mitään uutta. Jotkut biisit alkaa kulkea aika kivasti, kuten on tullut jo muutamaankin kertaan todettua. Junttagroove kutittaa kivasti ja solistia nimitellään Duracel-pupuksi. Eli jonkinlaista tulostakin lienee siis nähtävästi syntyvillä...

Cubasen rääkkäys alkaa olla unholaan jäänyttä eloa. Vakavassa harkinnassa on kolehdin kerääminen orkesterin jäsenten kesken Boss micro br -tallentimen hankkimiseksi, lähinnä veli Matilaisen aktiivisten kehotusten aikaansaannoksena.

Taivumme humpalle jälleen ensi maanantaina ja toivomme, että Mika tervehtyy siihen mennessä koeponnistuskuntoon.

Herrasmiehet hiekkalaatikolla.

Eilen taas leikittiin Loppukevennyksen hiekkalaatikolla ja hetkisen aikaa siinä laatikon reunalla tarkkailemassa istui myös yksi uusi kasvo, kiipparistitarjokas Mika. Ensi viikolla hän kenties palaa maisemiin oma lapio mukanaan, että voidaan tutkiskella, josko kaverissa olisi ainesta liittymään meidän leikkeihin. Mielenkiintoista, aika näyttää kuin äijän käy. Tule hyvä kakku älä tule paha kakku...

Muutoin täytyy todeta jälleen, että jäipäs taas pirun hyvä maku treeneistä. Yhteissoitannassa on toki vielä aika rutkasti hiomisen varaa, paikoitellen soitannan tiukkuus on vielä valovuosien päässä, mutta yhtäkaikki kehitys kehittyy ja se on selkeästi huomattavissa. Hetkittäin vetää jo aivan kerrassaan hymyn karetta suupieliin, kun homma on oikeasti niin huisin hauskaa. "Kuumaa vettä kehiin" -biisin junttagroove toimi eilen niin hyvin, ettei ollenkaan meinattu malttaa lopettaa ko. biisin soittamista. Ja niinhän sen kuuluu mennäkin. Reeniä, reeniä, toistoa, toistoa... Niin se hyvä tulee.

Solistilla ja kitaristilla oli hetkittäin pieniä erimielisyyksiä, liittyen lähinnä kitaristin paikoitellen vajavaiseen soittotaitoon. Potkujen antaminen kitaristille ei kuitenkaan tulle kyseeseen johtuen pääosin siitä, että solisti & kitaristi ovat yksi ja sama henkilö. Muutoin ois annettu äijälle kenkää jo aikapäiviä sitten.

Mutta mitäs me pienistä. Näillä mennään, kun kerran kivaa on!