Eilen taas leikittiin Loppukevennyksen hiekkalaatikolla ja hetkisen aikaa siinä laatikon reunalla tarkkailemassa istui myös yksi uusi kasvo, kiipparistitarjokas Mika. Ensi viikolla hän kenties palaa maisemiin oma lapio mukanaan, että voidaan tutkiskella, josko kaverissa olisi ainesta liittymään meidän leikkeihin. Mielenkiintoista, aika näyttää kuin äijän käy. Tule hyvä kakku älä tule paha kakku...
Muutoin täytyy todeta jälleen, että jäipäs taas pirun hyvä maku treeneistä. Yhteissoitannassa on toki vielä aika rutkasti hiomisen varaa, paikoitellen soitannan tiukkuus on vielä valovuosien päässä, mutta yhtäkaikki kehitys kehittyy ja se on selkeästi huomattavissa. Hetkittäin vetää jo aivan kerrassaan hymyn karetta suupieliin, kun homma on oikeasti niin huisin hauskaa. "Kuumaa vettä kehiin" -biisin junttagroove toimi eilen niin hyvin, ettei ollenkaan meinattu malttaa lopettaa ko. biisin soittamista. Ja niinhän sen kuuluu mennäkin. Reeniä, reeniä, toistoa, toistoa... Niin se hyvä tulee.
Solistilla ja kitaristilla oli hetkittäin pieniä erimielisyyksiä, liittyen lähinnä kitaristin paikoitellen vajavaiseen soittotaitoon. Potkujen antaminen kitaristille ei kuitenkaan tulle kyseeseen johtuen pääosin siitä, että solisti & kitaristi ovat yksi ja sama henkilö. Muutoin ois annettu äijälle kenkää jo aikapäiviä sitten.
Mutta mitäs me pienistä. Näillä mennään, kun kerran kivaa on!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti