Naiviuden ja junttagrooven comeback.

No voe vallatonta. Loppukevennysleirissä menee sen verran lujaa, että lienee pikkuhiljaa paikallaan kertoa musiikillisistakin seikoista. Viimeaikoina kun nää jorinat on keskittyneet lähinnä ulkomusiikillisin höpöttelyihin.

Eli. Orkesterin yhteissoitto on trio-kokoonpanoon paluun jälkeen loksahtanut niin hyvin kohdilleen, että olemme viime aikoina intoutuneet entistä ahkerammin ja rohkeammin keskittymään biisimateriaalin lopputyöstämiseen. Tämä tarkoittaa siis soittoa, soittoa, toistoa, toistoa, hinkkausta, hinkkausta ja jopa muutamaa älykästä sovituksellista ajatuksenvaihtoa siinä rämpyttelyn lomassa. Osansa sovituspirulaisen moukarista on jo aikaisemmin saanut orkesterin avausraita "Petanque" joka kulkee komiasti ja on jotakuinkin täydellisessä keikkakunnossa. Sama koskee mm. myöskin biisejä "Kadonnut maailma", "Kommervenkkejä", sekä "Lattevyöhykkeeltä pohjoiseen", jonka yllätykseksemme (ja vastoin kaikkia oletuksia) saimme toimimaan myöskin ilman Severin törkeän upeaa pianosooloa.

Tällä viikolla olemme treenanneet parikin kertaa ja maanantaina leikkauspöydälle päätyi "Kuumaa vettä kehiin". Aikaisemmin talvella ko. kipale koki lähes raiskaukseen verrattavissa olevan kohtelun. Sen kaikki reiät tungettiin täyteen tavaraa ja niitä renkattiin väkipakolla eestaas. Eihän se semmonen homma toimi, kaikilta meni fiilikset ja biisi päätyi roskakorin nurkille pariksi kuukaudeksi. Mutta tämän viikon maanantai muutti jälleen kaiken. Sovitus palautettiin alkuperäiseen naiviin muotoonsa ja sitä vielä korostettiin yksinkertaistamalla kitarointia entisestään. Siihen päälle mojova wah-soundi, sekä perkeleesti toistoa. Ja kappas. Naivin hauskasti funkahtava junttagroove on tehnyt maittavan paluun orkesterin keikkasetin kärkikastiin. Niin kivasti kulukee, että tekee mieli nauraa ääneen aina, kun tätä biisiä soittelee. Oottakaas vaan, kun pääsette kuulemaan! ;D

Eilen käsittelyyn joutuikin sitten vuorostaan uudempi pläjäys nimeltään "Kerro minulle julkuista". Ärsyttävän tarttuva ralli, vaikka itse kehunkin. Toistoa tuli niin paljon, että takuulla kaikki eilen Nekalan luolastossa paikalla olleet bändit muistavat, että "...missä on parhaat bileet tällä viikolla täällä päin, sen Sedulta kuulit juuri äskettäin...".

Näiden lisäksi operaatiopäydälle nostettiin Motown-kompattu hittijyrä "Tyttöjä ja käsipohjaa". Ko. biisi lojuu siinä operaatiopöydällä odottamassa seuraavia treenejä ja kertsin pikkuprobleemien ratkaisua, mutta uskokaapa vaan, jahka tuon kipaleen kanssa päästään riittävän syvälle asiaan, niin siinä on tuleva Suomen (epä)virallinen kesähitti. Ei ehkä vielä ensi kesänä, mutta 2010 kenties... ;D

Muutenkin on fiilis katossa, niinkuin viime aikoina on tullut kerrottua. Näillä(kään) kilometrimäärillä ei yleensä enää viitsi kovin suuria odotuksia itsensä niskaan ladata. Idealismi ja itseriittoisuus ovat vaihtuneet iän myötä realismiin. Bänditouhu tekee nyt kuitenkin poikkeuksen. Usko hommaan on tällä hetkellä niin vahva, että jo useampaan kertaan sitä on tullut yllätettyä itsensä miettimästä esim. keikkabusseja, raiderilistoja, logoja, haastatteluita, bändipaitoja jne. Eli kaikkea sellaista tosi älykästä aikuista, mistä yleensä 15-20v. muusikontekeleet vielä naivina haaveilevat. Muttaettä tällainen lähes keski-ikäinen pönäköityvä klanipää... ei herranjestas. Pakko tässä on oikeasti olla jotain potentiaalia, ei tätä muuten ymmärrä! ;D

Että näin meillä ja ens viikolla lisää.

Pulikoiden paikalleen loksahtelua!

Loppukevennysleirissä menee nyt lujaa. Yhteissoittokokeilut Severin kanssa ovat olleet monipuolisia ja monimuotoisia. Tulostakin on syntymään päässyt, mutta yhteistyötä ovat leimanneet aikatauluongelmat. Biisien sovittamisessa kiippareille kun olisi rutkasti työtä ja soittoniekkojemme nykyisten aikataulujen yhteensovittaminen Severin kanssa on osoittautunut ongelmalliseksi.

Kaikesta tästä edellä mainitusta johtuen orkesterissa on hyvässä ja sopuisassa hengessä päätetty, että kokoonpano pysyy triona, eikä neljättä pysyväisjäsentä tulla orkesteriin ottamaan. Ei Severiä, eikä ketään muutakaan. Eli kokoonpano on nyt lyöty lukkoon ja vakioitu. Toki Severi kiippareineen ja pianoineen on potentiaalinen vierailija orkesterin tulevilla keikoilla & äänitteillä. Mutta sen aika näyttää sitten...

Muutenkin bändin kokonaistilanne tukee tätä edellä mainittua päätöstä. Yhteissoittoa ydintriolle Tommi-Jani-Immu on ehtinyt kertyä jo siinä määrin, että se alkaa nyt tuottaa erittäin vahvaa tulosta erittäin voimakkaalla tahdilla. Viimeaikoina on taas tullut vietettyä kolmestaan rutkasti aikaa treenikämpällä ja osa biiseistä on jo päässyt lipeämään vallan pätevän keikkakuntoisuuden puolelle.

Palikat ja pulikat ovat siis loksahdelleet pikkuhiljaa paikoilleen. Se on siinä! :D