Kuinka oppia vihaaman tamburiinia? Studiopäiväkirja, osa 2.

Maanantai 4.1.2010, "The Studiopäivä"

Sormet vuotaa verta ja olotila sellainen rennonsutjakka krapulan ja turpasaunan välimalli. Tuli siis hieman soiteltua ja lauleltua. Nauhoitettiin kaikki neljän biisin demolle tarvittava materiaali (ja vähän enemmänkin...) yhdessä päivässä. Aikaa meni noin 12 tuntia, jona aikana pidettiin vain yksi nopea ruokailutauko... Mutta valmista tuli.

Alkuperäissuunnitelmissa pysyttiin hyvin, eli turhiin nysväilyihin ei sorruttu. Demosta tuli juurikin sellainen "aito 70% studiolive", niinkuin tuli etukäteen lupailtuakin. Pohjat, eli kannut, bassot & peruskepukat vedettiin narulle livenä. Siihen päälle nauhoiteltiin ainoastaan pari pientä ylimääräistä kitararaitaa + laulut. Tarkoituksena oli tehdä nauhoite, josta kuuluu enemmänkin hyvä fiilis, kuin studiotuska. Ainoastaan törkeimmät mokat paikkailtiin, muuten pyrittiin Kaurismäkeläisessä hengessä käyttämään aina se ensimmäinen otto, jos vaan suinkin mahdollista. Ja kyseessähän ei nyt sitten missään nimessä ole laiskuus tai kärsimättömyys, vaan pyrkimys hyvän live-fiiliksen purkittamiseen...! ;D Nauhalla tullee suurella todennäköisyydellä kuulumaan niin pikkumokia & jalan tömistelyä, kuin rapsakoita jääkaapinhajuisia canneloni-pierujakin. Kaikki omat tavoitteet tuli siis selvästikin toteutettua.

Pahimmat fiiliksenlatistajat olivat Severin alati kaatuileva tietokone (parikymmentä kertaa päivän aikana, pc:n käyttö tällaisissa hommissa tulisi kieltää lailla!), sekä tamburiini. Viimeksimainitun tuottama tuska yltää ihan omiin sfääreihinsä. Kukahan v*tun urpo on mennyt keksimään idean siitä "Tyttöjä ja käsipohjaa" -biisin motown-tamburiinikompista...?! Käsivarsi on kipeä ranteesta hartioihin saakka ja jännetuppitulehdus vaivaa pahemmin kuin poikamiesvuosina konsanaan. Ikinä enää ennen seuraavaa kertaa ei kyllä käytetä tamburiinia.

Tästä eteenpäin sotasuunnitelma on sellainen, että Severi tekee ensin raitojen pakolliset pikasiivoukset ja sen jälkeen kokoonnumme miksauspöydän ääreen painimaan. Lopputuloksen aikataulu selviää viimeistään sitten, kun homma on valmis.

Hyvää kannattaa siis odottaa. ;D

Studiopäiväkirja, osa 1.

Sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Demo-promo-prokkis alkoi roudauspäivällä. Sarkolan työväenpalatsin oleskelutila täytettiin sälällä ja kamalla. Osansa saivat myös eteinen & keittiö. Palatsin henkilöstöhallinnon käyttöön jäi ainoastaan makuuhuone, eikä sekään ole äänieristetty. Voipi olla, että jos prokkiksen kesto venähtää, niin tulee hieman huomauttamista ennen pitkää...

Anyway, ainakin sellaisen pikaisen silmäyksen perusteella homma näyttää tosi pro-meiningiltä. Näin on helppo päätellä eritoten siksi, että huoneiston lattia on piuhojen peitossa suurinpiirtein polviin saakka. Tarkoituksenamme on tehdä sellainen "aito 70% studiolive" ilman turhia nysväilyjä. Pääasia ei ole loputon soundien nysväily ja virheiden etsiminen suurennuslasi tai kuulolaite kourassa, vaan ihan vaan reilulla meiningillä soiteltu levy, jossa on kaikki soittimet ja laulut suht. tasapainoisesti kuultavissa, toisin kuin orkesterin omatekoisissa treeninauhoissa.

Yksi asia ainoastaan jäi mietityttämään roudauspäivän jälkeen. Jos sellainen ronski "ei nysvätä -meininki" pitää sisällään mikrofonien välisten etäisyyksien mittaamisen millintarkkuudella vaihe-erojen laskemiseksi, niin mitä sitten tapahtuu, jos aletaankin ihan tosissaan nysväämään?! :D Nooh, illalla tai huomenna aamulla lisää tietoja prokkiksen etenemisestä. Ehkä jopa jokunen valokuvakin.

Miksaajalle kenkää!

Lopultakin meidän kyvytön äänittäjä-miksaajamme pääsee pakon edessä ansaitulle lomalle. Eikä takaisin tartte välttämättä tulla. Suomeksi sanottuna siis orkesterimme demoprojektiin on löytynyt asiansa osaava ulkopuolinen apuvoima:

(-taddadadaadadaa!-)

Severi.

Samainen herra siis, joka joskus taannoin orkesterin harjoituksissa pianoineen ja trumpeteineen vieraillut on. Samainen herra, joka meille kaikille muutenkin jo entuudestaan tuttu on. Miksi mennä merta edemmäs kalaan? Ok, klisée on, mutta totta kuitenkin.

Potentiaalisia tarjokkaita meillä oli kolme, joista kahta haastateltiin tehtävään oikein suurennuslasit kourassa. Molemmat voitti, mutta Severin kanssa homma hoituu huomattavasti pienimmällä vaivalla & rahalla. Työhön käydään todennäköisesti heti, jahka uudenvuoden rakettihöyryistä on selvitty. Sitten siis lisää asiasta ja asian vierestä.

Das Demotusch.

Eiliset treenit käytettiin pääasiassa strategiseen palaveeraukseen. Taannoisen Sarkolan jättiläissukseen rohkaisemana aikomuksenamme on nyt ottaa ulkoiset apuvoimat käyttöön ja tuunata orkesterille oikein mallikelpoinen ja ennenkaikkea kuuntelukelpoinen promodemo-äänite. Omat taidot kun eivät tuollaiseen työstämiseen näköjään riitä, vaikka ehkä kalustoa löytyykin.

Demolle valikoitiin neljä biisiä, eikä valinnan suorittamiseen tarvittu sen enempää nyrkkejä tai nuijia, kuin kutitustupsuja tai kenkälusikkaakaan. Ettäniinku valinta oli helppo ja yksimielinen. Demolle tulee siis seuraavat neljä kappaletta ja juurikin tässä nimenomaisessa järjestyksessä:

1. Pendoliinolla Tikkurilaan
2. Tyttöjä ja käsipohjaa
3. Aikuisuuden merkki
4. Petanque

Niin niistä ulkoisista apuvoimista... Tehtävään pestattavaksi äänittäjä-miksaajaksi meillä on jo pari-kolmekin ehdokasta, mutta kerrotaan nimiä sitten, jahka herrain itsensä kanssa on asiasta keskusteltu. Tarkoituksenamme on aloittaa nauhoitukset niin nopeasti, kuin suinkin, joten kun nyt lupaan palata asiaan pian, niin uskon tällä kertaa myöskin tarkoittavani sitä.

Siispä palataan asiaan pian! :D

Maailmanvalloitus aloitettu.

Voittajafiilis. Aivan täydellinen voittajafiilis. Ja voittajan on helppo hymyillä. Ja hymy on nyt herkässä. Olemme voittajia, kuninkaita, parasta A-ryhmää ja pelastamme suomen musiikkielämän ja Manse-rockin maineen, sekä hyväntuulisellä hittivyörytyksellä saatamme koko kansakunnan hymyämään poistaen suomalaisen kansallismasennuksen. Mitähän vielä muuta...?

Eli soitimme siis perjantaina orkesterin ensimmäisen keikan ja se meni niin sanoaksemme "putkeen". Sarkolan työväenpalatsin juhlasaliin pakkautunut yleisö oli vähintäänkin haltioissaan. Naisväki intoutui jopa tanssimaan biisien tahtiin. Uskomaton suksee, kerrassaan. Seuraavana vuorossa on kunnollisen demon tekeminen, siihen tulemme pestaamaan ulkopuolisia apuvoimia lopputuloksen onnistuneisuuden takaamiseksi. Sillä kuten tiedätte, jos olette noita mikseri.netin versioita kuunnelleet, niin orkesterin oma kyky nauhoituskaluston käyttämiseen on jotakuinkin heikonlainen.

Ja mikä tärkeintä, logokin valmistunee lähiaikoina. Se tulee olemaan teennäisesti hymyilevä, viiksekäs piparkakku. :D

No kyä ny kulukee!!!

Ihan tässä aluksi esitettäköön pieni, mutta sitäkin pippurisempi anteeksipyyntö kaikille teille tuhansille faneille, jotka niin innokkaina odotatte uusia uutisia suurista idoleistanne. Siis meistä. :D Sitä kun on tuolla työelämässä olevinaan niin kiire, ettei muka ehdi edes blogia pävittämään... Joopajoo, uskoo ken haluaa. Välillä vähän laiskottaa.

Treenirintamalla tosin ei ole laiskoteltu. Bändi on jotakuinkin keikkakunnossa. Ja nyt se keikkakunto sitten testataan. Bändi on tilattu Sarkolan työväenpalatsin banquét-iltaan (vai miten se nyt oikein kirjoitetaan?) soittamaan kutsuvieraille ja VIP-yleisölle parin viikon päästä. Ja sikäli, kun tuosta koitoksesta hengissä selvitään, niin hankkiudutaan keikalle myöskin ihan tavallisen rahvaan pariin. Elis siis ihan oikeesti ihmisten ilimoille, muuallekin kuin basistin olohuoneeseen... Muutama keikanbuukkausnauhoite tarttee vielä sitä ennen tehdä, ja ne otetaan työn alle heti tuon Sarkolan tykityksen jälkeen.

Eilen vedettiin viimeksi keikkasetti läpi ja kuulostettiin niin hyvältä, että melekein kastui omatkin housut. Että niin on mojovaa tavaraa tulossa. Ettepä oo turhaan ootelleet. :D

Matemaattisesti heikkolahjainen orkesteri.

Taitaisi nyt tulla muutama tunti matematiikan tukiopetusta tarpeeseen. Orkesterimme laskukaavan mukaan 13 kertaa 3 minuuttia tekee yhteensä 1 tunti 9 minuuttia. Koko lailla mielenkiintoinen lopputulos...

Eli siis soitimme eilen ensimmäistä kertaa keikkasetin läpi, niinkuin tässä taannoin uhattua tuli. Kaikennäköiseen nysväämiseen tuhraantui siis aivan liian paljon aikaa. Mutta eipä tuosta nyt niin kovin huolissaan kannata olla, kyllä se siitä, treeniä, treeniä... Tärkein, kovasti kiviä sydämeltä ja apinoita niskasta poistava huomio oli se, että keikkasetti toimii kuin junan vessa. Biisivalinnat ja niiden järjestys ovat kyllä perin juurin onnistuneet. Tää puketti kun hiotaa kuntoon, niin johan pomppas ("Johan pomppade"), sanonpa vaan...

Ei mulla muuta. Palataan.