Kaunis mies jos oisin...

...vuan kun en oo. Joten on pakko poseerata.

Eilen leikimme siis valokuvauksellisia. Yllättävän tuottoisan session aikana tuli sitten napsaistua jokunenkin popuskottava rockposeeraus ja vieläpä oikein ammattitaitoisen valokuvaajan toimesta.

Ohessa näytekappale tulevista promokuvista, lisääkin on vielä luvassa lähiaikoina, jahka photoshoppaaja saa runnottua otokset riittävän tuhdin apinasuodattimen läpi.

Kuvaaja Samu Hintsa http://samuhintsa.pictures.fi

Juhlava hetki!!!

Rummut pärisee ja pasuunat pauhaa. On tullut aika saattaa lapsi maailmalle. On tullut aika tunkeutua kansalaisten kuuloelimiin ja jäädä sinne soimaan. On tullut aika saada jalat vipattamaan ja naamat hymyämään. On tullut aika kesäfiiliksen ja popuskottavan rockmusiikin.

Demobiisit on nyt siis kuunneltavissa myspacessa. Huraa.

Se on siinä, tai jotain!

Nyt vois niinsanotusti piirtää ristin seinään! Eli kyllä kai se demo nyt sitten kaiken jälkeen kuitenkin valmistui. Osa painimisista tosin jäi painimatta ja kitarasaundi pieree niinkö teiniperkele, mutta olemme silti lopputulokseen vallan tyytyväisiä. Demo lähtee nyt levitykseen niin keikkapaikoille, kuin tarkkaan valikoiduille levy-yhtiöillekin. Julkaisemme sen lisäksi vielä kuluvan viikon aikana niin mikserissä, kuin myspacessakin.

Uujeah. Kiip oon rokkin!

*otsikko sensuroitu*

Ihan vaan nopeana tilapäivityksenä mainittakoon, että mistään ei tuu mitään. Jokainen voi sitten nokkelasti päätellä, että mitä nimenomaista prokkista tämä saamattomuus koskee. Perkele.

Persekarvaa, studiopäiväkirja osa 6.

Demoprokkis alkaa olla pikkuhiljaa siinä vaiheessa, että bändi tuntee olevansa miksauspainissa varsin vahvasti voiton puolella. Paitsi että Pendoliinon ekan säkeistön & ekan kertsin laulussa on hitunen persekarvaa. Pitää varmaankin harkita, että tekisikö asialle jotain. Muuten kaikki onkin sit ihan ältsin kivasti.

Jäämme odottamaan harkinnan tulosta ja harkinnan tuloksen mahdollisesti aiheuttamaa tulosta.

Trikoopullistelua, studiopäiväkirja osa 5.

Virtuaalinen elo miksauspöydän ääressä on toistaiseksi ollut niin hyväntuulista ja kaikenlaisista väännöistä vapaata, että orkesteri alkoi jo pelkäämään sopupelisyytöksiä. Härreguud, eihänny painissa voi olla sopupelejä! Tai tiiä häntä, pitäis varmaan kysyä pohojalaasilta... Toisaalta tässähän on kyse demon miksaamisesta, eikä painista, eli voishan se sopupeli olla mahdollinen...

Anyway... Tästä viisastuneena päätimme pukeutua tänä aamuna iloisenkirkkaisiin painitrikoisiin ja kokoontua treenikämpälle vääntelehtimään. Käydyn kevyen debatin tuloksena oli yhteinen linja siitä, millaista saundia demon lopulliseen olomuotoon kaivataan. Aplodien arvoinen suoritus.

Onnistuneiden painiharjoitteiden jälkeen käännämmekin katseemme vastakkaiseen nurkkaan, painimolskin virkaa toimittavan miksauspöydän tuolle puolelle. Saas nähdä meneekö sitten painiksi, vai tuleeko niitä sopupelisyytöksiä...

Tää studiopäiväkirja alkaa nyt mennä kyllä hitusen sekavaksi. Lupaamme kirjoittaa seuraavalla kerralla enemmän aiheesta demo. Se vois olla ihan kivaa. Tai sitten ei.

Ilman trikoita, studiopäiväkirja osa 4.

Eka erä väännetty. Ei ollut kovin vaikeaa. Päättyi tasapeliin, kun oltiin niin samaa mieltä. Jatko näyttää, mitä jatko näyttää.

Painiminen suoritettiin toistaiseksi ainoastaan virtuaalisesti. Siinä on se hyvä puoli, ettei tartte välttämättä kiskoa niitä trikoita sinne niskaan. Tai mihinkään muuallekaan päin kroppaa. Saa toki kiskoa ihan mihin vaan, jos tahtoo, eihän siinä kukaan ole katselemassa, millaisessa kuosissa sitä kotonaan tietokoneen ääressä istuu (Paitsi jos on tai istuukin esim. kirjaston koneella tai työpaikalla)...

Eipä tässä muuta, jatketaan harjoituksia.