Virtuaalinen elo miksauspöydän ääressä on toistaiseksi ollut niin hyväntuulista ja kaikenlaisista väännöistä vapaata, että orkesteri alkoi jo pelkäämään sopupelisyytöksiä. Härreguud, eihänny painissa voi olla sopupelejä! Tai tiiä häntä, pitäis varmaan kysyä pohojalaasilta... Toisaalta tässähän on kyse demon miksaamisesta, eikä painista, eli voishan se sopupeli olla mahdollinen...
Anyway... Tästä viisastuneena päätimme pukeutua tänä aamuna iloisenkirkkaisiin painitrikoisiin ja kokoontua treenikämpälle vääntelehtimään. Käydyn kevyen debatin tuloksena oli yhteinen linja siitä, millaista saundia demon lopulliseen olomuotoon kaivataan. Aplodien arvoinen suoritus.
Onnistuneiden painiharjoitteiden jälkeen käännämmekin katseemme vastakkaiseen nurkkaan, painimolskin virkaa toimittavan miksauspöydän tuolle puolelle. Saas nähdä meneekö sitten painiksi, vai tuleeko niitä sopupelisyytöksiä...
Tää studiopäiväkirja alkaa nyt mennä kyllä hitusen sekavaksi. Lupaamme kirjoittaa seuraavalla kerralla enemmän aiheesta demo. Se vois olla ihan kivaa. Tai sitten ei.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Puhutaan, tai no, oikeammin kirjoitetaan, painista. Tuosta raavaiden uroiden toisilleen omistamasta voimainkoetuksen nimissä tehtävästä läheisyydenkaipuun purkamisriitistä. Mutta ei valokuvan valokuvaa. On siinäkin mulla mediagurut ;)
Painitrikookuvia kehiin! (Unohtaa sen kuuman veden nyt vaan)
Ei passaa katsos liikaa raottaa tätä mystisyyden verhoa. Yleisön kiinnostus säilyy kuulemma paremmin sillai. Ihan niinkuin eräs nimeltämainitsemnaton Tamperelainen, Epilän kaupunginosan mukaan nimetty bändi on viime aikoina ilmaisjakelulehdissä julistanut: "Me kiinnostetaan yleisöä paljon nimenomaan siksi, koska kukaan ei ole vielä viiteen vuoteen tiennyt meistä." Ööh, tuanoinniin, justjust, hyvä pojat, näin se homma toimii. Tarttee siis kai vaan pitää itsekin turpa ja kamerat kiinni, niin kyllä se suosio siitä kasvaa?!
Lähetä kommentti