Una sordino, per favore!

Severi tuli, Severi nähtiin (kuultiin), Severi voitti.

Miekkosen eilinen pikavierailu orkesterin treenikämpällä aiheutti Loppukevennysmiehistössä hienoisia intomielisyyden purskahduksia. Tahtoo tätä lisää, sanos! Kiippareiden lisäksi Severi tarjoili maistiaisen trumpetista biisiemme täydentäjänä ja voi veljet! Nyt vaan sitten sordino-ostoksille, että saadaan puhaltimen volyymi pysymään jokseenkin inhimillisellä tasolla muihin soittimiin verrattuna. Me kun ollaan nääs niin rokkareita, että soitetaan vallan hiljaa... ;D

Siispä teatteritermein ilmaistuna, kiinnitystä on tarjottu ja kovasti toivotaan, että taiteilija suo itselleen vapauden ottaa pelimannin pesti vastaan!

Tästä onkin sitten hyvä lähteä hiomaan terävimpään tarttumakuntoon sitä valtakunnan virallista kesähittiä vuodelle 2009.

Kaikki tiet johtavat Roomaan...

...ja joka suunnassa tulee vastaan yksi ja sama nimi, Severi.

Eli nyt onkin siis sitten yhtäkkiä kiipparistin jakkaralle tungosta. Mika toipui flunssastaan koeponnistuskuntoon pari viikkoa sitten ja todeta täytyy, että kun pelimannilla on riittävästi soittokilometrejä mittarissa, niin sen kyllä huomaa. Tekijämies Rolandinsa takana, täytyy myöntää.

Satunnaisten sattumuksien voimat vilauttelivat olemassaoloaan kuitenkin heti piakkoin sen jälkeen, kun oli Mikan kanssa saatu soittohommat tulille. Eli kaikki tiet johtavat siis Severiin. Severi on ollut tarjolla tähän Tommin Loppukevennys-projektiin kiipparistiksi ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten, silloin bändi vaan sattui jäämään vielä perustamatta. Nyt myöhemmin, kun iloiset soittoniekat Tommi, Jani & Immu tutustuivat, kävi ilmi, että samainen Severi on, ei pelkästään Tommin, vaan kaikkien kolmen vanha tuttu. Itseasiassa Janille & Immulle kumpaisellekin vielä huomattavasti tutumpikin, kuin Tommille. Ja niin kävi, että Severi jälleen mukaan tarjoutui. Herran repertuaarista löytyy kiipparien lisäksi mm. trumpettia ja kaikennäköisiä muitakin varteenotettavia soittopelejä. Kaikenkaikkiaan siis todeta voidaankin, että jotain johdatustahan tässä nyt täytyy olla...

Severi tulee ekan kerran treenehin tänään ja vahva oletus (pitkälti em. syistä johtuen) on, että homma on siinä.

Muutenkin elämä hymyilee. Bossi on nyt hankittu, muttei micro br, eikä Saksasta, vaan br-600 ja Vammalasta. Nysse nauhoottelu alakaa. Jahka vaan vielä oppisi laitetta käyttämäänkin... ;D

Ja vielä yks juttu: Jani oli katsonut jonkun pätkän rollareista ja totesi, että niiden biisit on heikohkosti soitettuja ja aivan liian täynnä tavaraa. Meidän biiseissä on reilusti tilaa ja ne on vieläpä pirun tyylikkäitä muutenkin. Tästä voimme siis tehdä loogisesti sen johtopäätöksen, että me olemme parempia kuin Rollarit!

Repikää siitä. ;D

Polku edessämme siintää...

Näinpä Immu asian eilen järkeili. Eli "polku on nyt löytynyt, enää meidän tarvitsee vain kulkea sitä pitkin". Nokkelaa, sanos... ;D Eli siivoamisen lomassa soiteltiin eilen niitä kahta biisiä, joita tässä on viime aikoina tullut ylistettyä.

Muutoin keskityttiinkin siis pölyn ja homeen haistelemiseen tällä kertaa. Rumpalisveljet Olli M. & Mika H. poikkesivat katsastelemassa tilannetta ja veivät mennessään pikkuroskia, kuten mm. jääkaapin, senkin, vanhoja mattoja jne... Että on sitten tilaa Mikan soittajatovereineen liittyä Nekalan soittoluolan iloiseen veljeskuntaan. Tervetuloa herroille oikeinsta paljon!

Ens viikolla ponnistetaan taas, kenties myös niitä kiippareita... ;D

Niin ja micro br -kuume on niin kova, ettei muuta lääkettä enää liene, kuin vuolla saksanpoijalle palanen visan nurkasta. Saadaanpahan sitten lopultakin niitä kauan kaivattuja kevennysäänitteitä.

Ai niin vielä yks juttu: Junttagroove-biisissä on valasbasso. Näin meillä. ;D

Hardwarea ja härpäkkeitä.

Viikon tilannekatsaus: Rumpuhifistelyäkin on siis olemassa ja se myöskin kannattaa. Immulla on ny kaikki pulikat ja palikat niin kohrillaan, kuni olla voi. Loput onkin sitten kiinni ukosta ittestään. Eli uus hardware-setti korkattiin eilen ja vanha on myynnissä sopuhintaan. Rumpusaundi muistuttaa paikoitellen KOM-teatterin äänitteitä. Ihan tulee vanhalla vallan tippa linssiin tuota kuunnellessa...

Urkuvelhotarjokas sairastaa, joten koeponnistusta siirretään. No problemo, meillä ei kiirettä.

Muuten ei länsirintamalta mitään uutta. Jotkut biisit alkaa kulkea aika kivasti, kuten on tullut jo muutamaankin kertaan todettua. Junttagroove kutittaa kivasti ja solistia nimitellään Duracel-pupuksi. Eli jonkinlaista tulostakin lienee siis nähtävästi syntyvillä...

Cubasen rääkkäys alkaa olla unholaan jäänyttä eloa. Vakavassa harkinnassa on kolehdin kerääminen orkesterin jäsenten kesken Boss micro br -tallentimen hankkimiseksi, lähinnä veli Matilaisen aktiivisten kehotusten aikaansaannoksena.

Taivumme humpalle jälleen ensi maanantaina ja toivomme, että Mika tervehtyy siihen mennessä koeponnistuskuntoon.

Herrasmiehet hiekkalaatikolla.

Eilen taas leikittiin Loppukevennyksen hiekkalaatikolla ja hetkisen aikaa siinä laatikon reunalla tarkkailemassa istui myös yksi uusi kasvo, kiipparistitarjokas Mika. Ensi viikolla hän kenties palaa maisemiin oma lapio mukanaan, että voidaan tutkiskella, josko kaverissa olisi ainesta liittymään meidän leikkeihin. Mielenkiintoista, aika näyttää kuin äijän käy. Tule hyvä kakku älä tule paha kakku...

Muutoin täytyy todeta jälleen, että jäipäs taas pirun hyvä maku treeneistä. Yhteissoitannassa on toki vielä aika rutkasti hiomisen varaa, paikoitellen soitannan tiukkuus on vielä valovuosien päässä, mutta yhtäkaikki kehitys kehittyy ja se on selkeästi huomattavissa. Hetkittäin vetää jo aivan kerrassaan hymyn karetta suupieliin, kun homma on oikeasti niin huisin hauskaa. "Kuumaa vettä kehiin" -biisin junttagroove toimi eilen niin hyvin, ettei ollenkaan meinattu malttaa lopettaa ko. biisin soittamista. Ja niinhän sen kuuluu mennäkin. Reeniä, reeniä, toistoa, toistoa... Niin se hyvä tulee.

Solistilla ja kitaristilla oli hetkittäin pieniä erimielisyyksiä, liittyen lähinnä kitaristin paikoitellen vajavaiseen soittotaitoon. Potkujen antaminen kitaristille ei kuitenkaan tulle kyseeseen johtuen pääosin siitä, että solisti & kitaristi ovat yksi ja sama henkilö. Muutoin ois annettu äijälle kenkää jo aikapäiviä sitten.

Mutta mitäs me pienistä. Näillä mennään, kun kerran kivaa on!

Täällä taas (kuinka sua kaipasin...)

Orkesterin irtonahka on lopultakin liitänyt takaisin tänne Euroopan pohjoisempiin kolkkiin kuoriutumaan Aasian palmurantojen aurinkohilseestä. Pakko oli palata, vaikkei kyllä olisi yhtikäs huvittanut...

Näinollen saimme eilen kasattua iloisen pumppumme jälleen humpalle, pitkästä aikaa. Ja todetaanpahan vaan, että homma pelittää niinkö ennenkin. Ensin otettiin riehumalla hiki ja ruuvailtiin kumille ja pizzerialle haisevia mattoja pitkin treenikämpän seiniä. Sen jälkeen käytiin sitten käsiksi soitantatyöhön. Ja kappas, saatiin jopa tulostakin aikaiseksi!

Orkesterin historian toinen onnistunut kirurginoperaatio on nimittäin tosiasia. Jo aikaisemmin toisistaan eri suuntiin operoitujen "Antin" ja "Kadonneen maailman" lisäksi musiikillinen kirurginteräs saatteli tällä kertaa siamilaiset kaksoskappaleet "Kuumaa vettä kehiin" ja "Kommervenkkejä" molemmat omille teilleen. Ensimmäinen oli löytänyt polkunsa jo hieman aikaisemminkin, mutta nyt myös tuo perässä raahustanut kaksosveli "Kommervenkkejä" alkoi löytää aivan omanlaistaan polkua. Kunhan kyseisen taideteoksen kertosäe saadaan vielä passattua omille raiteilleen on orkesterilla jälleen tarjottavana kuulijoilleen melkoisen hauraan tyylikäs hassu-pala.

Tulimme myös vahingossa luoneeksi uuden musiikillisen käsitteen: Junttagroove. "Kuumaa vettä kehiin" -biisin sovituksesta keskusteltaessa solisti tuli älykkäästi todenneeksi, että "biisin pitää silleen kevyesti keinuen groovata eteenpäin, mutta kuitenkin ikäänkuin juntata paikallaan." Paikkansapitävä toteamus kyllä, aivan prikulleen, mutta kuulostaa vaan niin v*tun hölömöltä, että on tuo kyllä pakko muistaa vastaisuudessa... ;D

Junttagroove!

Johan pomppas (Johan pomppade) !!!

No ny kulukee! Eilen illalla saatiin lopultakin noukittua Immun rummut Hervannasta, ja oikein kahveetkin saatiin samalla. Kannut on nyt oikealla paikallaan kevennysmiesten reeniluolastossa ja heti lähti homma svengaamaan niinkö hirvi! Voi veljet! Fiilis on korkialla! Päästiin pitkästä aikaa soittamaan joitakin biisejä oikein kunnolla ja saatiin kyllä "tulostakin" aikaiseksi. Uskallettiin vääntää jopa "Päiväkotisetää", eikä kukaan kuollut tai edes loukkaantunut.

Tästä on hyvä jatkaa. Kuukauden tauolle vaan valitettavasti nimittäin. Tällä viikolla eivät treenikämpän vapaat vuorot kohtaa Tommin vapaita iltoja ja lauantaina solisti suuntaakin sitten tuonne kaukaisen idän palmurantojen ja palavan ihmisnahan suuntaan... Eli näinollen vasta pääsiäisen jälkeen Loppukevennysmiehistö soittoruotuun jälleen palannee. Sitä ennen käydään toki vielä noukkimassa Immun työpaikan roskiksesta kumimattoja, jotka naulataan treenikämpän seinille.... ;D

Näillä mennään.