Lukuisat orkesterille uskolliset fanit (missäs niitä ny muka viä on?!) ovat varmaankin jo ehtineet ihmettelemään, että mikäpä se lienee tilanne tämän Severi-asian suhteen? Voitaneen nyt ihan vallan tuoreeltaan paljastaa, että tilanne näyttäisi ratkeavan ja vieläpä parhaaseen suuntaan! Pienimuotoisen, mutta sitäkin filosofisemman läyhäämisen (ei oo katottu BB:tä, tai ei ainakaan myönnetä!) jälkeen onnistuimme päätymään treenikämpälle perin hedelmällisissä merkeissä.
Eli eilen siis maistelimme pitkästä aikaa treenaamista ja vieläpä kera Severin. Ja heti luiskahti homma oikeille urilleen niinku mummo lumeen. Joku puuttuva palanen tuntui siis loksahtavan kohdalleen heti välittömästi, kun herran sähköpiano parkaisi ensimmäisen sointunsa Nekalan luolaston uumenissa. Näillä näkymin vaikuttaakin nyt siis siltä (lopultakin!), että Severi liittyy orkesterin miesvahvuuteen tuoden ammattimaisen hedelmällisen kosketuksen orkesterin sinänsä jo muutenkin niin lupaaviin hittiharmonioihin...
Nyt alakaa tapahtua, sanos! ;D
torstai 13. marraskuuta 2008
perjantai 24. lokakuuta 2008
Muuttotunnelmia
Kolme hämmentyneen oloista mieshenkilöä kantaa rumpulaukkuja ja äänentoistolaitteita sokkeloisen kellariston uumenissa. Loputtoman tuntuinen taival kuljettaa heidät läpi kuumuutta ja painostavaa kauhurainatunnelmaa hohkavan pannuhuoneen, jossa absurdisti sinne tänne risteilevät putkistot päästävät vaimeita kaasu- ja höyrysuihkuja, jotka salpaavat hengityksen ja saavat tähän saakka toiveikkaana vaeltaneet popmuusikot pikkuhiljaa epäuskon partaalle. Kuin viimeisenä puukoniskuna väsyneeseen sydämeen, kulman takana avautuva pitkä, likainen kellarikäytävä laskee ilmoille sen ankean totuuden, mitä itseltämmekin salaa olemme pelänneet: Päin helvettiä soitettujen tuplabasareiden infernaalinen jytinä kuuluu yhtäaikaa ainakin neljän oven takaa. Yksikin eittämättä perin vahvajalkainen puberteettinuori jaksaa polkea helvetinkonettaan yhteen soittoon lähes 30minuuttia kerrallaan. Tunnelma on epätodellinen ja epätoivoinen. "Ei helevetin perkele, täälläkö meidän pitäisi muka alkaa treenaamaan?!"
Oppaamme avaa raskaasti lukitun, lähes umpeen kahlitun likaisen oven, jossa on revenneitä muistoja jonkun trendikkään teinipunkmetallibändin oletetusti ennen aikojaan päättyneestä taipaleesta Tampereen rockrintamalla. Oven takaa paljastuva parinkymmenen neliön luola täyttää ensisilmäyksellä kaikki pelonomaiset kliséet rokkikämpästä. Tarkempi vilkaisu ympäri huonetta saa katsojan kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtämään, että tällä kertaa ensivaikutelma sentään oli petollinen. Täällähän treenaakin aivan selvästi älykkäitä aikuisia! Onneksi. Tunnelma ja mieskolmikon olotila vaihtuu aavistuksen verran toiveekkaammaksi.
Jokunenkin tovi vierähtää rumpujen ja äänentoistolaitteiden kasailussa. Kaikki miehet ja laitteet hakevat paikkojaan uudessa ympäristössä, tunnelma on odottava ja jännittynyt. Sitten koittaa H-hetki, ensisoinnut uudella treenikämpällä:
Hyvät naiset ja herrat, H-hetki on taivaallinen! Kämpän akustiikka toimii kuin unelma ja äänieristyskin riittää peittämään alleen kaikkien niiden epäonnistuneden bassorummunpolkijoiden luomisentuskan. Saundimaailmaa täydentää solistin tuoreeltaan tuhdisti mikitetty, välillä jo unholan liepelle pölyttymään jäänyt vanha kitara, jonka täyteläinen sointi päihittää nyt mennen tullen aiemmin käytetyn, sinänsä naisellisen kauniin heleä-äänisen Ovationin.
Osu ja uppos, aamen sille. Täällä on hyvä treenata. Loppukevennys on siis siirtynyt pois homeen kuorruttamasta kämpästä ja tarpeettoman alkujärkytyksen jälkeen löytänyt itsensä oikeasta musiikinluojien luolasta. Tästä on pirun hyvä jatkaa. Ja sitäpaitsi, nyt ei tartte enää kuseksia pihalle. Elämä hymyilee.
Oppaamme avaa raskaasti lukitun, lähes umpeen kahlitun likaisen oven, jossa on revenneitä muistoja jonkun trendikkään teinipunkmetallibändin oletetusti ennen aikojaan päättyneestä taipaleesta Tampereen rockrintamalla. Oven takaa paljastuva parinkymmenen neliön luola täyttää ensisilmäyksellä kaikki pelonomaiset kliséet rokkikämpästä. Tarkempi vilkaisu ympäri huonetta saa katsojan kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtämään, että tällä kertaa ensivaikutelma sentään oli petollinen. Täällähän treenaakin aivan selvästi älykkäitä aikuisia! Onneksi. Tunnelma ja mieskolmikon olotila vaihtuu aavistuksen verran toiveekkaammaksi.
Jokunenkin tovi vierähtää rumpujen ja äänentoistolaitteiden kasailussa. Kaikki miehet ja laitteet hakevat paikkojaan uudessa ympäristössä, tunnelma on odottava ja jännittynyt. Sitten koittaa H-hetki, ensisoinnut uudella treenikämpällä:
Hyvät naiset ja herrat, H-hetki on taivaallinen! Kämpän akustiikka toimii kuin unelma ja äänieristyskin riittää peittämään alleen kaikkien niiden epäonnistuneden bassorummunpolkijoiden luomisentuskan. Saundimaailmaa täydentää solistin tuoreeltaan tuhdisti mikitetty, välillä jo unholan liepelle pölyttymään jäänyt vanha kitara, jonka täyteläinen sointi päihittää nyt mennen tullen aiemmin käytetyn, sinänsä naisellisen kauniin heleä-äänisen Ovationin.
Osu ja uppos, aamen sille. Täällä on hyvä treenata. Loppukevennys on siis siirtynyt pois homeen kuorruttamasta kämpästä ja tarpeettoman alkujärkytyksen jälkeen löytänyt itsensä oikeasta musiikinluojien luolasta. Tästä on pirun hyvä jatkaa. Ja sitäpaitsi, nyt ei tartte enää kuseksia pihalle. Elämä hymyilee.
tiistai 14. lokakuuta 2008
Apu-luola!
No löytyipä sentään jotain! Tampereen tämänhetkisessä katastrofaalisessa treenikämppätilanteessa on suoranainen ihme löytää itselleen harjoitustila. Jos tilanne ei muutu, niin voidaan pikkuhiljaa lopetella puheet Tampereesta Suomen rock-pyhättönä... Onni kuitenkin potkaisi suosikkipoikiaan, elikkättens meitä. Loppukevennys muuttaa majaansa parin sadan metrin päähän vanhasta luolasta. Pysyttelemme siis edelleen kuitenkin Nekalassa ja maan alla. Edistystä vanhaan treenikämppään verrattuna ovat mm. WC & vesipiste, luksus josta meillä ei aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta nauttia. Lisäksi kämppä on lattiasta kattoon silkkaa kiveä, joten eipähän pääse homekaan pesiytymään ainakaan mihinkään kiinteisiin rakenteisiin. Kaikenkukkuraksi hinta on jotakuinkin edullinen ja soittovuorojakin saamme käytännössä aina kun tarvis on. Kiitos pelastuksesta ystävällisille blueshenkilöille, sekä Olli-pikkulinnulle, joka lauleli korviimme huhun vapaasta soittotilasta... Toki ihka-ikioma Loppukevennysluola on edelleen hakusessa, mutta kuten todettua, ei sellaista nyky-Tampereelta löydä. Orkesteri suorittaa muuttoliikkeen ensi viikolla, joten sen jälkeen alkaa jälleen kumu kuulumaan länsirintamalta.
keskiviikko 1. lokakuuta 2008
LUOLA-APUA ?!
Emme edelleenkään ole menneet olemaan kokonaan poissa. Tällä kertaa vallitsevaan hiljaisuuteen on syynä sopivan treenitilan puute. Nekalan kääpiökellarissa treenaamiseen tarvittaisiin jatkossa apuvälineiksi kahluusaappaat tai kajakki & kelluntaliivit. Myös hengityssuojain lienee tarpeellinen, se tosin vaikeuttaa laulamista jonkin verran. Kosteahkoissa olosuhteissa soittaminenhan ei sinänsä ole uutta armaassa suomenmaassamme, esim. Miljoonasade-merkkisen orkesterin tiedetään esiintyneen ihan vallan uima-altaassa...
Eli suoraan sanoen parin kuivan vuoden jälkeen Nekalan treenikämppä on jälleen alkanut tulvia siihen malliin, ettei siellä miehiä tahi soittimia enää viitsi rääkätä. Jos joku ystävällinen sielu kykenee auttamaan kämpän hankinnassa, niin tässäpä olisi tarjolla sisäsiisti trio, tai suuremman ja kalliimman luolan ollessa kyseessä vaikkapa kolmekin kokonaista orkesteria... Auttakee, pliis.
Muuten meille kuuluukin sitten pelkkää hyvää. Laitehankintoja ja -viilailuja suoritellaan ja pikkulinnut huhuilevat jo suunnitteilla olevista keikoistakin. Pitänee kuitenkin ensin hieman treenailla, ennenkuin ilikiää tarkemmin juoruilla...
Astialle palajamma tuasen jahka jotain uutta kerrottavaa on. Sitä vuotellessa käykee kuuntelemassa meitin musatuhruja: mikseri.net/loppukevennys
Eli suoraan sanoen parin kuivan vuoden jälkeen Nekalan treenikämppä on jälleen alkanut tulvia siihen malliin, ettei siellä miehiä tahi soittimia enää viitsi rääkätä. Jos joku ystävällinen sielu kykenee auttamaan kämpän hankinnassa, niin tässäpä olisi tarjolla sisäsiisti trio, tai suuremman ja kalliimman luolan ollessa kyseessä vaikkapa kolmekin kokonaista orkesteria... Auttakee, pliis.
Muuten meille kuuluukin sitten pelkkää hyvää. Laitehankintoja ja -viilailuja suoritellaan ja pikkulinnut huhuilevat jo suunnitteilla olevista keikoistakin. Pitänee kuitenkin ensin hieman treenailla, ennenkuin ilikiää tarkemmin juoruilla...
Astialle palajamma tuasen jahka jotain uutta kerrottavaa on. Sitä vuotellessa käykee kuuntelemassa meitin musatuhruja: mikseri.net/loppukevennys
perjantai 29. elokuuta 2008
Paluu Nekalandiaan
Huhut poissaolostamme ovat vahvasti liioiteltuja. Olemme siis elossa, hengissä, hyvissä sielun & ruumiin voimissa, olemme komeita, täydellisiä ja haluttuja, sekä mikä tärkeintä, olemme jälleen alkaneet treenaamaan.
Kesä meni mitä monenlaisimpien kikkailujen merkeissä. Orkesterin solisti on majaillut mm. lastenleireillä, itä-suomessa ja Thassoslaisissa Retsinapulloissa. Bassotaiteilija puolestaan sahasi moottorisahalla käteensä jne. Kaikinpuolin normaalia treenejä väistelevää kesälomatoimintaa siis. Nyt olemme kuitenkin radalla jälleen, kaikki sormet & aivosolut tallessa ja toimintakykyisinä.
Severin osallisuudesta/osattomuudesta orkesterin toiminnassa ei ole edelleenkään täyttä varmuutta tahi epävarmuutta, mutta asia selvinnee ennen pitkää...
Tauolta palaamisen kunniaksi ja turhien luulojen karistamiseksi menimme tekemään suoraan ja kylmiltään orkesterin ensimmäiset nauhoitteet. Niitä kun kuuntelee, niin treenausmotivaatio nousee (ellei sitten katoa lopullisesti kokonaan...) Rytmi ontuu ja solisti huuhailee suurimman osan ajasta ihan omiaan. Nauhoitukset on tehty päin hanuria laitteen omilla, olemattomilla mikrofoneilla ja ne on viimeistelty täydellisen kyvyttömällä "miksauksella". Onneksi biiseistä kuitenkin kuulee sen valtaisan potentiaalin, lahjakkuuden ja orastavan menestysreseptin, mikä orkesterilla käsissään on. Näinollen emme ainakaan vielä toistaiseksi vie laulaja-kitaristi-äänittäjä-miksaajaa saunan taakse pieksettäväksi, vaan keskitymme treenaamaan. Suomeksi sanottuna siis parempilaatuisia äänitteitä on tulossa jo aivan lähiaikoina!
Siispä. TÄSSÄ ne kauan kaivatut ensimmäiset Loppukevennys-äänitteen nyt ovat! Voilá!
Kesä meni mitä monenlaisimpien kikkailujen merkeissä. Orkesterin solisti on majaillut mm. lastenleireillä, itä-suomessa ja Thassoslaisissa Retsinapulloissa. Bassotaiteilija puolestaan sahasi moottorisahalla käteensä jne. Kaikinpuolin normaalia treenejä väistelevää kesälomatoimintaa siis. Nyt olemme kuitenkin radalla jälleen, kaikki sormet & aivosolut tallessa ja toimintakykyisinä.
Severin osallisuudesta/osattomuudesta orkesterin toiminnassa ei ole edelleenkään täyttä varmuutta tahi epävarmuutta, mutta asia selvinnee ennen pitkää...
Tauolta palaamisen kunniaksi ja turhien luulojen karistamiseksi menimme tekemään suoraan ja kylmiltään orkesterin ensimmäiset nauhoitteet. Niitä kun kuuntelee, niin treenausmotivaatio nousee (ellei sitten katoa lopullisesti kokonaan...) Rytmi ontuu ja solisti huuhailee suurimman osan ajasta ihan omiaan. Nauhoitukset on tehty päin hanuria laitteen omilla, olemattomilla mikrofoneilla ja ne on viimeistelty täydellisen kyvyttömällä "miksauksella". Onneksi biiseistä kuitenkin kuulee sen valtaisan potentiaalin, lahjakkuuden ja orastavan menestysreseptin, mikä orkesterilla käsissään on. Näinollen emme ainakaan vielä toistaiseksi vie laulaja-kitaristi-äänittäjä-miksaajaa saunan taakse pieksettäväksi, vaan keskitymme treenaamaan. Suomeksi sanottuna siis parempilaatuisia äänitteitä on tulossa jo aivan lähiaikoina!
Siispä. TÄSSÄ ne kauan kaivatut ensimmäiset Loppukevennys-äänitteen nyt ovat! Voilá!
tiistai 20. toukokuuta 2008
Una sordino, per favore!
Severi tuli, Severi nähtiin (kuultiin), Severi voitti.
Miekkosen eilinen pikavierailu orkesterin treenikämpällä aiheutti Loppukevennysmiehistössä hienoisia intomielisyyden purskahduksia. Tahtoo tätä lisää, sanos! Kiippareiden lisäksi Severi tarjoili maistiaisen trumpetista biisiemme täydentäjänä ja voi veljet! Nyt vaan sitten sordino-ostoksille, että saadaan puhaltimen volyymi pysymään jokseenkin inhimillisellä tasolla muihin soittimiin verrattuna. Me kun ollaan nääs niin rokkareita, että soitetaan vallan hiljaa... ;D
Siispä teatteritermein ilmaistuna, kiinnitystä on tarjottu ja kovasti toivotaan, että taiteilija suo itselleen vapauden ottaa pelimannin pesti vastaan!
Tästä onkin sitten hyvä lähteä hiomaan terävimpään tarttumakuntoon sitä valtakunnan virallista kesähittiä vuodelle 2009.
Miekkosen eilinen pikavierailu orkesterin treenikämpällä aiheutti Loppukevennysmiehistössä hienoisia intomielisyyden purskahduksia. Tahtoo tätä lisää, sanos! Kiippareiden lisäksi Severi tarjoili maistiaisen trumpetista biisiemme täydentäjänä ja voi veljet! Nyt vaan sitten sordino-ostoksille, että saadaan puhaltimen volyymi pysymään jokseenkin inhimillisellä tasolla muihin soittimiin verrattuna. Me kun ollaan nääs niin rokkareita, että soitetaan vallan hiljaa... ;D
Siispä teatteritermein ilmaistuna, kiinnitystä on tarjottu ja kovasti toivotaan, että taiteilija suo itselleen vapauden ottaa pelimannin pesti vastaan!
Tästä onkin sitten hyvä lähteä hiomaan terävimpään tarttumakuntoon sitä valtakunnan virallista kesähittiä vuodelle 2009.
maanantai 19. toukokuuta 2008
Kaikki tiet johtavat Roomaan...
...ja joka suunnassa tulee vastaan yksi ja sama nimi, Severi.
Eli nyt onkin siis sitten yhtäkkiä kiipparistin jakkaralle tungosta. Mika toipui flunssastaan koeponnistuskuntoon pari viikkoa sitten ja todeta täytyy, että kun pelimannilla on riittävästi soittokilometrejä mittarissa, niin sen kyllä huomaa. Tekijämies Rolandinsa takana, täytyy myöntää.
Satunnaisten sattumuksien voimat vilauttelivat olemassaoloaan kuitenkin heti piakkoin sen jälkeen, kun oli Mikan kanssa saatu soittohommat tulille. Eli kaikki tiet johtavat siis Severiin. Severi on ollut tarjolla tähän Tommin Loppukevennys-projektiin kiipparistiksi ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten, silloin bändi vaan sattui jäämään vielä perustamatta. Nyt myöhemmin, kun iloiset soittoniekat Tommi, Jani & Immu tutustuivat, kävi ilmi, että samainen Severi on, ei pelkästään Tommin, vaan kaikkien kolmen vanha tuttu. Itseasiassa Janille & Immulle kumpaisellekin vielä huomattavasti tutumpikin, kuin Tommille. Ja niin kävi, että Severi jälleen mukaan tarjoutui. Herran repertuaarista löytyy kiipparien lisäksi mm. trumpettia ja kaikennäköisiä muitakin varteenotettavia soittopelejä. Kaikenkaikkiaan siis todeta voidaankin, että jotain johdatustahan tässä nyt täytyy olla...
Severi tulee ekan kerran treenehin tänään ja vahva oletus (pitkälti em. syistä johtuen) on, että homma on siinä.
Muutenkin elämä hymyilee. Bossi on nyt hankittu, muttei micro br, eikä Saksasta, vaan br-600 ja Vammalasta. Nysse nauhoottelu alakaa. Jahka vaan vielä oppisi laitetta käyttämäänkin... ;D
Ja vielä yks juttu: Jani oli katsonut jonkun pätkän rollareista ja totesi, että niiden biisit on heikohkosti soitettuja ja aivan liian täynnä tavaraa. Meidän biiseissä on reilusti tilaa ja ne on vieläpä pirun tyylikkäitä muutenkin. Tästä voimme siis tehdä loogisesti sen johtopäätöksen, että me olemme parempia kuin Rollarit!
Repikää siitä. ;D
Eli nyt onkin siis sitten yhtäkkiä kiipparistin jakkaralle tungosta. Mika toipui flunssastaan koeponnistuskuntoon pari viikkoa sitten ja todeta täytyy, että kun pelimannilla on riittävästi soittokilometrejä mittarissa, niin sen kyllä huomaa. Tekijämies Rolandinsa takana, täytyy myöntää.
Satunnaisten sattumuksien voimat vilauttelivat olemassaoloaan kuitenkin heti piakkoin sen jälkeen, kun oli Mikan kanssa saatu soittohommat tulille. Eli kaikki tiet johtavat siis Severiin. Severi on ollut tarjolla tähän Tommin Loppukevennys-projektiin kiipparistiksi ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten, silloin bändi vaan sattui jäämään vielä perustamatta. Nyt myöhemmin, kun iloiset soittoniekat Tommi, Jani & Immu tutustuivat, kävi ilmi, että samainen Severi on, ei pelkästään Tommin, vaan kaikkien kolmen vanha tuttu. Itseasiassa Janille & Immulle kumpaisellekin vielä huomattavasti tutumpikin, kuin Tommille. Ja niin kävi, että Severi jälleen mukaan tarjoutui. Herran repertuaarista löytyy kiipparien lisäksi mm. trumpettia ja kaikennäköisiä muitakin varteenotettavia soittopelejä. Kaikenkaikkiaan siis todeta voidaankin, että jotain johdatustahan tässä nyt täytyy olla...
Severi tulee ekan kerran treenehin tänään ja vahva oletus (pitkälti em. syistä johtuen) on, että homma on siinä.
Muutenkin elämä hymyilee. Bossi on nyt hankittu, muttei micro br, eikä Saksasta, vaan br-600 ja Vammalasta. Nysse nauhoottelu alakaa. Jahka vaan vielä oppisi laitetta käyttämäänkin... ;D
Ja vielä yks juttu: Jani oli katsonut jonkun pätkän rollareista ja totesi, että niiden biisit on heikohkosti soitettuja ja aivan liian täynnä tavaraa. Meidän biiseissä on reilusti tilaa ja ne on vieläpä pirun tyylikkäitä muutenkin. Tästä voimme siis tehdä loogisesti sen johtopäätöksen, että me olemme parempia kuin Rollarit!
Repikää siitä. ;D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)