Pulikoiden paikalleen loksahtelua!

Loppukevennysleirissä menee nyt lujaa. Yhteissoittokokeilut Severin kanssa ovat olleet monipuolisia ja monimuotoisia. Tulostakin on syntymään päässyt, mutta yhteistyötä ovat leimanneet aikatauluongelmat. Biisien sovittamisessa kiippareille kun olisi rutkasti työtä ja soittoniekkojemme nykyisten aikataulujen yhteensovittaminen Severin kanssa on osoittautunut ongelmalliseksi.

Kaikesta tästä edellä mainitusta johtuen orkesterissa on hyvässä ja sopuisassa hengessä päätetty, että kokoonpano pysyy triona, eikä neljättä pysyväisjäsentä tulla orkesteriin ottamaan. Ei Severiä, eikä ketään muutakaan. Eli kokoonpano on nyt lyöty lukkoon ja vakioitu. Toki Severi kiippareineen ja pianoineen on potentiaalinen vierailija orkesterin tulevilla keikoilla & äänitteillä. Mutta sen aika näyttää sitten...

Muutenkin bändin kokonaistilanne tukee tätä edellä mainittua päätöstä. Yhteissoittoa ydintriolle Tommi-Jani-Immu on ehtinyt kertyä jo siinä määrin, että se alkaa nyt tuottaa erittäin vahvaa tulosta erittäin voimakkaalla tahdilla. Viimeaikoina on taas tullut vietettyä kolmestaan rutkasti aikaa treenikämpällä ja osa biiseistä on jo päässyt lipeämään vallan pätevän keikkakuntoisuuden puolelle.

Palikat ja pulikat ovat siis loksahdelleet pikkuhiljaa paikoilleen. Se on siinä! :D

Nauhoitteista...

Yritys hyvä kymmenen, lopputulos silkkaa sontaa. Tulipahan todistettua nyt se, että orkesterin treenikämpällä ei tehdä ainakaan mitään live-nauhoituksia, jos naapurin basarikanuunat sattuvat olemaan paikalla polkemassa helvetinkoneitaan. Luolan äänieristys kun sattuu olemaan Jaappanialaisen paperitalon luokkaa...

Nauhoitteita tulee kyllä kuunneltavaksi heti, kunhan vaan päästään tositoimiin sopivan hiljaisuuden vallitessa. Myös muutaman tarkemmalla kädellä väännetyn promo-demo-biisin äänittäminen lienee pikkuhiljaa otettava harkintaan.

Nooh, joka tapauksessa kyllä sitä kuuntelukelpoista tavaraa kohta saadaan, tavalla tai toisella! Ja sitten kun sitä on olemassa, niin julkaistaan samalla myös orkesterin myspace-sivut!

Palataan juustolle.

Kevääksi keikkakuntoon!

No mutta. Morjenstamorjens! Onpahan tuo ajanratas piässynnä pyörähtämään edellisen kirjuutuksen jälkeen. Joulut ja muut juhlapyhät on lusittu & lihottu ja jotain on siinä lomassa saatu aikaiseksikin.

Treenirintamalla on aktivoiduttu kiitettävällä tavalla, ollaan jopa ihan säännöllisiä vallan nykyisin! Tuntuupi hyvältä ja tulos on sen mukainen. Severi on on ollut mukana treenaamassa ja orkesterin saundimualima on ottanut ison harppauksen eteenpäin. Kehityksen kuuleminen perin helppoa siis on.

Muutenkin ompi muutoksen tuulet puhallelleet. Orkesterin solisti ja kitaristi alkavat vihdoinkin löytää niinsanotusti yhteistä säveltä. Suurin syy lienee kalustomuutoksissa. Kaikkien pallomahaisten kitaristien painajinen, sinänsä taivaallisen kaunisääninen Ovation, on vaihtunut astetta sähköisempään peliin. Kitaristin käpälissä keikkuu nykyisin Epiphonen puoliakustinen Wildkat Deluxe. Ja mikä parasta, katu-uskottavuuskin on siinä samalla kasvanut monta bofooria. Willikissan kumppaniksi on lisäksi vieläpä hankittu VOXin AD50VT -vahvistin, joten a´vot, johan kepukka vinkuu, vonkuu ja murisee. Reunasäröt pörisee tyylikkäästi ja jopa Pendoliinolla Tikkurilaan -biisin kitarasoolokin kulkee niinkuin juna konsanaan.

Kaikenkaikkiaan voidaan siis todeta, että nyt lopultakin musiikilliset raiteet kuljettavat orkesterin pendoliinoa kohti ensimmäistä asemaa, joten "kevääksi keikkakuntoon" on homman nimi ja vieläpä ihan realistinen sellainen. Luvataan tässä nyt vielä lisäksi, että nauhoitteita näiden väitteiden oikeaksi todistamiseksi on luvassa ennenkuin tammikuun loppu häämöttää.

Elämä hymyilyttää vallan. Ei anneta tauon kasvaa näin pitkäksi enää ikuna!
Juustolle siis palatkaamme!

Tapaus Severi

Lukuisat orkesterille uskolliset fanit (missäs niitä ny muka viä on?!) ovat varmaankin jo ehtineet ihmettelemään, että mikäpä se lienee tilanne tämän Severi-asian suhteen? Voitaneen nyt ihan vallan tuoreeltaan paljastaa, että tilanne näyttäisi ratkeavan ja vieläpä parhaaseen suuntaan! Pienimuotoisen, mutta sitäkin filosofisemman läyhäämisen (ei oo katottu BB:tä, tai ei ainakaan myönnetä!) jälkeen onnistuimme päätymään treenikämpälle perin hedelmällisissä merkeissä.

Eli eilen siis maistelimme pitkästä aikaa treenaamista ja vieläpä kera Severin. Ja heti luiskahti homma oikeille urilleen niinku mummo lumeen. Joku puuttuva palanen tuntui siis loksahtavan kohdalleen heti välittömästi, kun herran sähköpiano parkaisi ensimmäisen sointunsa Nekalan luolaston uumenissa. Näillä näkymin vaikuttaakin nyt siis siltä (lopultakin!), että Severi liittyy orkesterin miesvahvuuteen tuoden ammattimaisen hedelmällisen kosketuksen orkesterin sinänsä jo muutenkin niin lupaaviin hittiharmonioihin...

Nyt alakaa tapahtua, sanos! ;D

Muuttotunnelmia

Kolme hämmentyneen oloista mieshenkilöä kantaa rumpulaukkuja ja äänentoistolaitteita sokkeloisen kellariston uumenissa. Loputtoman tuntuinen taival kuljettaa heidät läpi kuumuutta ja painostavaa kauhurainatunnelmaa hohkavan pannuhuoneen, jossa absurdisti sinne tänne risteilevät putkistot päästävät vaimeita kaasu- ja höyrysuihkuja, jotka salpaavat hengityksen ja saavat tähän saakka toiveikkaana vaeltaneet popmuusikot pikkuhiljaa epäuskon partaalle. Kuin viimeisenä puukoniskuna väsyneeseen sydämeen, kulman takana avautuva pitkä, likainen kellarikäytävä laskee ilmoille sen ankean totuuden, mitä itseltämmekin salaa olemme pelänneet: Päin helvettiä soitettujen tuplabasareiden infernaalinen jytinä kuuluu yhtäaikaa ainakin neljän oven takaa. Yksikin eittämättä perin vahvajalkainen puberteettinuori jaksaa polkea helvetinkonettaan yhteen soittoon lähes 30minuuttia kerrallaan. Tunnelma on epätodellinen ja epätoivoinen. "Ei helevetin perkele, täälläkö meidän pitäisi muka alkaa treenaamaan?!"

Oppaamme avaa raskaasti lukitun, lähes umpeen kahlitun likaisen oven, jossa on revenneitä muistoja jonkun trendikkään teinipunkmetallibändin oletetusti ennen aikojaan päättyneestä taipaleesta Tampereen rockrintamalla. Oven takaa paljastuva parinkymmenen neliön luola täyttää ensisilmäyksellä kaikki pelonomaiset kliséet rokkikämpästä. Tarkempi vilkaisu ympäri huonetta saa katsojan kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtämään, että tällä kertaa ensivaikutelma sentään oli petollinen. Täällähän treenaakin aivan selvästi älykkäitä aikuisia! Onneksi. Tunnelma ja mieskolmikon olotila vaihtuu aavistuksen verran toiveekkaammaksi.

Jokunenkin tovi vierähtää rumpujen ja äänentoistolaitteiden kasailussa. Kaikki miehet ja laitteet hakevat paikkojaan uudessa ympäristössä, tunnelma on odottava ja jännittynyt. Sitten koittaa H-hetki, ensisoinnut uudella treenikämpällä:

Hyvät naiset ja herrat, H-hetki on taivaallinen! Kämpän akustiikka toimii kuin unelma ja äänieristyskin riittää peittämään alleen kaikkien niiden epäonnistuneden bassorummunpolkijoiden luomisentuskan. Saundimaailmaa täydentää solistin tuoreeltaan tuhdisti mikitetty, välillä jo unholan liepelle pölyttymään jäänyt vanha kitara, jonka täyteläinen sointi päihittää nyt mennen tullen aiemmin käytetyn, sinänsä naisellisen kauniin heleä-äänisen Ovationin.

Osu ja uppos, aamen sille. Täällä on hyvä treenata. Loppukevennys on siis siirtynyt pois homeen kuorruttamasta kämpästä ja tarpeettoman alkujärkytyksen jälkeen löytänyt itsensä oikeasta musiikinluojien luolasta. Tästä on pirun hyvä jatkaa. Ja sitäpaitsi, nyt ei tartte enää kuseksia pihalle. Elämä hymyilee.

Apu-luola!

No löytyipä sentään jotain! Tampereen tämänhetkisessä katastrofaalisessa treenikämppätilanteessa on suoranainen ihme löytää itselleen harjoitustila. Jos tilanne ei muutu, niin voidaan pikkuhiljaa lopetella puheet Tampereesta Suomen rock-pyhättönä... Onni kuitenkin potkaisi suosikkipoikiaan, elikkättens meitä. Loppukevennys muuttaa majaansa parin sadan metrin päähän vanhasta luolasta. Pysyttelemme siis edelleen kuitenkin Nekalassa ja maan alla. Edistystä vanhaan treenikämppään verrattuna ovat mm. WC & vesipiste, luksus josta meillä ei aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta nauttia. Lisäksi kämppä on lattiasta kattoon silkkaa kiveä, joten eipähän pääse homekaan pesiytymään ainakaan mihinkään kiinteisiin rakenteisiin. Kaikenkukkuraksi hinta on jotakuinkin edullinen ja soittovuorojakin saamme käytännössä aina kun tarvis on. Kiitos pelastuksesta ystävällisille blueshenkilöille, sekä Olli-pikkulinnulle, joka lauleli korviimme huhun vapaasta soittotilasta... Toki ihka-ikioma Loppukevennysluola on edelleen hakusessa, mutta kuten todettua, ei sellaista nyky-Tampereelta löydä. Orkesteri suorittaa muuttoliikkeen ensi viikolla, joten sen jälkeen alkaa jälleen kumu kuulumaan länsirintamalta.

LUOLA-APUA ?!

Emme edelleenkään ole menneet olemaan kokonaan poissa. Tällä kertaa vallitsevaan hiljaisuuteen on syynä sopivan treenitilan puute. Nekalan kääpiökellarissa treenaamiseen tarvittaisiin jatkossa apuvälineiksi kahluusaappaat tai kajakki & kelluntaliivit. Myös hengityssuojain lienee tarpeellinen, se tosin vaikeuttaa laulamista jonkin verran. Kosteahkoissa olosuhteissa soittaminenhan ei sinänsä ole uutta armaassa suomenmaassamme, esim. Miljoonasade-merkkisen orkesterin tiedetään esiintyneen ihan vallan uima-altaassa...

Eli suoraan sanoen parin kuivan vuoden jälkeen Nekalan treenikämppä on jälleen alkanut tulvia siihen malliin, ettei siellä miehiä tahi soittimia enää viitsi rääkätä. Jos joku ystävällinen sielu kykenee auttamaan kämpän hankinnassa, niin tässäpä olisi tarjolla sisäsiisti trio, tai suuremman ja kalliimman luolan ollessa kyseessä vaikkapa kolmekin kokonaista orkesteria... Auttakee, pliis.

Muuten meille kuuluukin sitten pelkkää hyvää. Laitehankintoja ja -viilailuja suoritellaan ja pikkulinnut huhuilevat jo suunnitteilla olevista keikoistakin. Pitänee kuitenkin ensin hieman treenailla, ennenkuin ilikiää tarkemmin juoruilla...

Astialle palajamma tuasen jahka jotain uutta kerrottavaa on. Sitä vuotellessa käykee kuuntelemassa meitin musatuhruja: mikseri.net/loppukevennys