Täällä taas (kuinka sua kaipasin...)

Orkesterin irtonahka on lopultakin liitänyt takaisin tänne Euroopan pohjoisempiin kolkkiin kuoriutumaan Aasian palmurantojen aurinkohilseestä. Pakko oli palata, vaikkei kyllä olisi yhtikäs huvittanut...

Näinollen saimme eilen kasattua iloisen pumppumme jälleen humpalle, pitkästä aikaa. Ja todetaanpahan vaan, että homma pelittää niinkö ennenkin. Ensin otettiin riehumalla hiki ja ruuvailtiin kumille ja pizzerialle haisevia mattoja pitkin treenikämpän seiniä. Sen jälkeen käytiin sitten käsiksi soitantatyöhön. Ja kappas, saatiin jopa tulostakin aikaiseksi!

Orkesterin historian toinen onnistunut kirurginoperaatio on nimittäin tosiasia. Jo aikaisemmin toisistaan eri suuntiin operoitujen "Antin" ja "Kadonneen maailman" lisäksi musiikillinen kirurginteräs saatteli tällä kertaa siamilaiset kaksoskappaleet "Kuumaa vettä kehiin" ja "Kommervenkkejä" molemmat omille teilleen. Ensimmäinen oli löytänyt polkunsa jo hieman aikaisemminkin, mutta nyt myös tuo perässä raahustanut kaksosveli "Kommervenkkejä" alkoi löytää aivan omanlaistaan polkua. Kunhan kyseisen taideteoksen kertosäe saadaan vielä passattua omille raiteilleen on orkesterilla jälleen tarjottavana kuulijoilleen melkoisen hauraan tyylikäs hassu-pala.

Tulimme myös vahingossa luoneeksi uuden musiikillisen käsitteen: Junttagroove. "Kuumaa vettä kehiin" -biisin sovituksesta keskusteltaessa solisti tuli älykkäästi todenneeksi, että "biisin pitää silleen kevyesti keinuen groovata eteenpäin, mutta kuitenkin ikäänkuin juntata paikallaan." Paikkansapitävä toteamus kyllä, aivan prikulleen, mutta kuulostaa vaan niin v*tun hölömöltä, että on tuo kyllä pakko muistaa vastaisuudessa... ;D

Junttagroove!

Johan pomppas (Johan pomppade) !!!

No ny kulukee! Eilen illalla saatiin lopultakin noukittua Immun rummut Hervannasta, ja oikein kahveetkin saatiin samalla. Kannut on nyt oikealla paikallaan kevennysmiesten reeniluolastossa ja heti lähti homma svengaamaan niinkö hirvi! Voi veljet! Fiilis on korkialla! Päästiin pitkästä aikaa soittamaan joitakin biisejä oikein kunnolla ja saatiin kyllä "tulostakin" aikaiseksi. Uskallettiin vääntää jopa "Päiväkotisetää", eikä kukaan kuollut tai edes loukkaantunut.

Tästä on hyvä jatkaa. Kuukauden tauolle vaan valitettavasti nimittäin. Tällä viikolla eivät treenikämpän vapaat vuorot kohtaa Tommin vapaita iltoja ja lauantaina solisti suuntaakin sitten tuonne kaukaisen idän palmurantojen ja palavan ihmisnahan suuntaan... Eli näinollen vasta pääsiäisen jälkeen Loppukevennysmiehistö soittoruotuun jälleen palannee. Sitä ennen käydään toki vielä noukkimassa Immun työpaikan roskiksesta kumimattoja, jotka naulataan treenikämpän seinille.... ;D

Näillä mennään.

Edistysaskelia...

...tapahtuu ainakin jollain saralla. Eli soittamisessa ja rummuttelemisessa. Cubasen suhteen ei. Eilen tultiin siis taas treenanneeksi. Kasailtiin sellaista noin puolen tunnin akustishenkistä keikkasettiä cajonin kanssa, ja homma näyttää kyllä jopa hyvältä! Ja siis kuulostaakin myös. Muutamat reenit alle viä, ni kyllä tällä tavaralla jo hyvinkin ryntää pubin nurkkaan hattu kourassa. ;D

Tosiasiassa työ on vasta alkamassa. Sunnuntaina pidetään siivous-roudaus-treenipäivä, jolloin lopultakin saadaan kauan kaivatut rummut treenikämpälle. Siit se alakaa, poijjaat. Pienenä varauksena sunnuntaihin kuitenkin vielä se, että Immu pääsee Eestimualt hengissä takaisin...

Siitä cubasesta vielä: Sen käyttämistä on treenattu ja virtuaalikonsultaatiotakin haettu. Ongelmia ei vaan ole vieläkään 100%:sti ratkottu. 90%:sti sentään kyllä, eli odottaa edelleenkin sopii, että jossain vaiheessa kevättä sitä tuoretta äänitemateriaalia koko orkesterin voimalla on luvassa. Sen verran tarvinnee tosin ottaa omia puheita takaisin, että viimeaikaisten sääilmiöiden varjossa emme uskalla luvata äänitteitä näiden lumien aikaan... Kevään mittaan kuitenkin kyllä.

Siitäpähän tuasen.

Tässä me nyt olemme, osa 2.

Niinpä. Naamat tutuiksi vaikka väkisin. Olimme jokseenkin yhtä mieltä siitä, ettei näitä naamavärkkejä tulisi näyttää oikeastaan kenellekään, mutta päädyimme sitten kuitenkin ottamaan riskin. Eli saattakaamme näin naamataulumme framille odottelemaan julkisia osumia:


Eilen menimme treenaamaan jälleen. Emme soittaneet päiväkotisetää. Ei uskalla vielä. Aiotaan kyllä palata astialle myöhemmin, jahka olemme keränneet lisää itseluottamusta...

Cubasen haistelemista aloitettiin ja haistelemisen aloittamiseksi se myös jäi. Tulokseksi saatiin lähinnä harmaita hiuksia (paitsi Tommi, joka sai harmaita parta-, selkä-, maha- ja jalkakarvoja). Jotakin henkimaailman tai niiden aikaisemmin mainittujen joulutonttuagenttien piilottelemaa namikkaa tahi härpäkettä ei saatu kohdilleen ja nauhoitusyritysten tuloksena oli lähinnä pölynimurin huutoa muistuttavaa huminaa, jonka alta kuului hiljaista, etäisesti musiikkia muistuttavaa äänitapettia. Uusi yritys ehkä jo ensi viikolla. Sitä ennen tarvinnee jälleen kerran viritellä skype-konsultaatioistuntoa tuonne Tukholman suuntaan. Eli Loppukevennys-nauhoitteita ei sitten edelleenkään ole tarjolla, pahoitellaan nyt sitten sitä.

Pilvilinnoja ja pahanilmanbiisejä

Jokin korkeampi voima (levy-yhtiöiden joulutonttu-henkiset agentit, uskokaa pois!) pyrkii estämään orkesteritoiminnan luonnollisen jatkumon, joka treenaamisenakin tunnetaan. Rumpalin metsästykseen liittyvät taannoiset ongelmamme lienevät kaikkien tiedossa, mutta että kaikenmoisten vastoinkäymisten reenaamiseen ja rumputteluun liittyvissä zydeemeissä pitää jatkua vieläkin...

Immu ei ainakaan tällä hetkellä pysty tuomaan omia kannujaan pysyvästi treenikämpälle lojumaan. Kannujen lainaaminenkin on jokseenkin poissuljettu vaihtoehto. No problemo, ei se mitn. Näin ollen olemme päätyneet toistaiseksi cajon-painotteisen vaihtoehto-keikkasetin treenaamiseen. Mutta mitäs sitten...

Yksi päänvaivaa aiheuttanut biisinraakile on nimittäin tuolla mikserissäkin kuultavissa oleva "Päiväkotisetä" -merkkinen renkutus. Kun kyseiseen kipaleeseen oli ajatuksenamme hakea viime viikolla "out of the box" -henkisiä ratkaisumalleja, onnistuimme sekoilemaan keskenämme treeniaikojen sopimisessa ja missasimme loppujen lopuksi treenit kokonaista kahdelta illalta. Nyt sitten eilen, kun lopultakin kämpille saakka pääsimme, päätimme ottaa kyseisen teoksen työn alle. Ja kappas, heti ensimmäisellä yrityksellä Immun cajonista paukahti poikki toinen virpan virkaa rämisevistä kielistä. Ja kun pienen kiroilun jälkeen jatkoimme yhdellä kielellä, edelleen siis saman biisin parissa, niin menipä toinenkin kieli pirulainen ja siirtyi autuaammille räminätantereille. Että se sitten siitä. Reilun tunnin tuskailun jälkeen Immu sai viriteltyä cajoniinsa yhden Tommin vanhoista kitarankielista, että saimme edes hieman tatsia joukkosoitantaan. Olipa aikas liimaballadi-painotteiset treenit. Uusi yritys torstaina, saas nähdä uskaltaako soittaa "Päiväkotisetää" ollenkaan... Herra ties mitä sitten tapahtuu. Sen biisin treenaaminen tai jo pelkkä treenaamisen ajatteleminenkin saa näköjään aina jotain ikävää tapahtumaan.

Niistä pilvilinnoista ja tuosta juuri mainitusta torstaista vielä... Cubasea haistella torstaina ensimmäistä kertaa aiomme me. Lopputuloksia arvata vielä osaa emme me. Hyvin jos kuitenkin käynee, niin ensi viikonloppuun mennessä mikseriin pitäisi ilmestyä tuoretta Loppukevennys-materiaalia. Aika näyttää. Ainakin jotain.

Muitakin haaveita on. Mm. maailmanrauha, oma studio, kebap-kiertue, levytyssopimus ja TV-lupamaksujen poistaminen. Ja Saarioinen vois ottaa sinapinmakuisen punajuurisalaatin takaisin tuotantoon, ainakin Tommin mielestä... Ja vielä enemmänkin toivehia piisaa, muttei niitä kaikkia viissi julkisesti kertoa.

Palataan taas, ellei muutakaan keksitä.

Lihaksikas triangelinsoittaja saa paikan!

Lihaksikas mieshenkilö (kokoluokkaa järjetön kaappi) saa paikan vierailevana triangelinsoittajana orkesterin keikoilla. Tehtävänä poseerata hento metallipuikko kourassa tiukkaan trikoopaitaan verhoutuneena odottamassa tähtihetkeä, sillä yksi biiseistämme päättyy yhteen triangeliniskuun.

Nauhoitteita?

Niin niitä nauhoitteita orkesterin tuotannosta? Hovinauhoittajamme Jankka Matilainen meni kurja muuttamaan till Stockholm. Tämän jälkeen olemmekin olleet aivat hukassa ja kyvyttömiä, kun hallussamme tällä hetkellä oleva nauhoituskalusto rajoittuu lähinnä lapsuusvuosilta säästyneisiin c-kasetti-nauhureihin. Tommilla on kuitenkin työn alla Cubase-ohjelman valjastaminen hyötykäyttöön, joten internetin ihmemaailmaan ilmestynee vielä näiden lumien aikaan tuorettakin tuoreempaa Loppukevennys-materiaalia. Siihen saakka saatte nauttia Tommin vanhoista mies ja kitara -tuhruista, joita mikseri.netistä voi ilmoille suoltaa...