Jokin korkeampi voima (levy-yhtiöiden joulutonttu-henkiset agentit, uskokaa pois!) pyrkii estämään orkesteritoiminnan luonnollisen jatkumon, joka treenaamisenakin tunnetaan. Rumpalin metsästykseen liittyvät taannoiset ongelmamme lienevät kaikkien tiedossa, mutta että kaikenmoisten vastoinkäymisten reenaamiseen ja rumputteluun liittyvissä zydeemeissä pitää jatkua vieläkin...
Immu ei ainakaan tällä hetkellä pysty tuomaan omia kannujaan pysyvästi treenikämpälle lojumaan. Kannujen lainaaminenkin on jokseenkin poissuljettu vaihtoehto. No problemo, ei se mitn. Näin ollen olemme päätyneet toistaiseksi cajon-painotteisen vaihtoehto-keikkasetin treenaamiseen. Mutta mitäs sitten...
Yksi päänvaivaa aiheuttanut biisinraakile on nimittäin tuolla mikserissäkin kuultavissa oleva "Päiväkotisetä" -merkkinen renkutus. Kun kyseiseen kipaleeseen oli ajatuksenamme hakea viime viikolla "out of the box" -henkisiä ratkaisumalleja, onnistuimme sekoilemaan keskenämme treeniaikojen sopimisessa ja missasimme loppujen lopuksi treenit kokonaista kahdelta illalta. Nyt sitten eilen, kun lopultakin kämpille saakka pääsimme, päätimme ottaa kyseisen teoksen työn alle. Ja kappas, heti ensimmäisellä yrityksellä Immun cajonista paukahti poikki toinen virpan virkaa rämisevistä kielistä. Ja kun pienen kiroilun jälkeen jatkoimme yhdellä kielellä, edelleen siis saman biisin parissa, niin menipä toinenkin kieli pirulainen ja siirtyi autuaammille räminätantereille. Että se sitten siitä. Reilun tunnin tuskailun jälkeen Immu sai viriteltyä cajoniinsa yhden Tommin vanhoista kitarankielista, että saimme edes hieman tatsia joukkosoitantaan. Olipa aikas liimaballadi-painotteiset treenit. Uusi yritys torstaina, saas nähdä uskaltaako soittaa "Päiväkotisetää" ollenkaan... Herra ties mitä sitten tapahtuu. Sen biisin treenaaminen tai jo pelkkä treenaamisen ajatteleminenkin saa näköjään aina jotain ikävää tapahtumaan.
Niistä pilvilinnoista ja tuosta juuri mainitusta torstaista vielä... Cubasea haistella torstaina ensimmäistä kertaa aiomme me. Lopputuloksia arvata vielä osaa emme me. Hyvin jos kuitenkin käynee, niin ensi viikonloppuun mennessä mikseriin pitäisi ilmestyä tuoretta Loppukevennys-materiaalia. Aika näyttää. Ainakin jotain.
Muitakin haaveita on. Mm. maailmanrauha, oma studio, kebap-kiertue, levytyssopimus ja TV-lupamaksujen poistaminen. Ja Saarioinen vois ottaa sinapinmakuisen punajuurisalaatin takaisin tuotantoon, ainakin Tommin mielestä... Ja vielä enemmänkin toivehia piisaa, muttei niitä kaikkia viissi julkisesti kertoa.
Palataan taas, ellei muutakaan keksitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti