Tässä me nyt olemme!

Tervehdys! Pitkä ja kivinen tie iisakinkirkon perustuksille on kuljettu ja kivijalka muurattu. Eli Suomeksi sanottuna Tommin 5 vuotta kestänyt orkesterin perustaminen on lopultakin onnistunut. Ikuisesta sivuprojektista on tullut ihka oikea bändi, joka ottaa nyt tuulta siipiensä alle niin, että päässä soi. Ja toivottavasti soi kohtapuoliin myöskin sinun päässäsi!

Soittajia ja orkestereita oli tullut ja mennyt, mutta vasta kun yhteinen ystävämme Jankka Matilainen saattoi Tommin ja Janin saman treenikämpän katon alle, alkoi tapahtua. Syksyn -07 mittaan treenattiin sitten kolmistaan yhdessä, eli siis Tommi & Jani kera hätävararumpali Turon (Zoom rumpukone) ja harmiteltiin huonoa onnea, kun elävät rumpalistarjokkaat tipahtelivat veneestä tai jyräytyivät kukin vuorotellen kölin alle.

Mutta sitten tärppäsi. Muusikoiden.net toimitti jälleen senssipalstan virkaa, kun Rumpalismies Immu yhytettiin kannuineen ja cajoneineen näyttämään popnaivisteille tahtilajien paikat. Ja katso, kattaus oli valmis. Tai ainakin melkein valmis, sillä voisimme kelpuuttaa joukkoomme vielä jonkin persoonallisen soolosoittimen, jonka ei kyllä välttämättä tarvitse olla se perinteinen sähkökitara!


Musiikista kerrottakoon myös, kun kerran sellaista tekemässä ollaan:

Loppukevennyksen musiikki on varsin persoonallista, mutta mikä tärkeintä, hyväntuulista ja äärimmäisen tarttuvaa suomenkielistä poppia ja rockmusiikkia, pitkälti akustislähtöisellä tatsilla. Suurinta osaa biisimateriaalista kuvaakin lause, "Loppukevennys, me soitetaan kesähittiä". Muutakin pitää toki välillä vääntämään pyrkiä. Jos ei vaihtelun, niin ainakin uskottavuuden vuoksi. Vai olikohan se sittenkin toisinpäin...? ;D

Joka tapauksessa, tänne suomenmaahan on paikallaan tarjota raskaan käden valtavirran keskelle välillä hieman enämpi kesäterassien makuista musiikkia. Onnistuu sitten se mörön tappaminenkin taas paremmin, kun on välillä vaihtelua tarjolla. Ja sitä vaihtelua tarjoamme me, popnaivismin aisankannattajat. Loppukevennys.