Polku edessämme siintää...

Näinpä Immu asian eilen järkeili. Eli "polku on nyt löytynyt, enää meidän tarvitsee vain kulkea sitä pitkin". Nokkelaa, sanos... ;D Eli siivoamisen lomassa soiteltiin eilen niitä kahta biisiä, joita tässä on viime aikoina tullut ylistettyä.

Muutoin keskityttiinkin siis pölyn ja homeen haistelemiseen tällä kertaa. Rumpalisveljet Olli M. & Mika H. poikkesivat katsastelemassa tilannetta ja veivät mennessään pikkuroskia, kuten mm. jääkaapin, senkin, vanhoja mattoja jne... Että on sitten tilaa Mikan soittajatovereineen liittyä Nekalan soittoluolan iloiseen veljeskuntaan. Tervetuloa herroille oikeinsta paljon!

Ens viikolla ponnistetaan taas, kenties myös niitä kiippareita... ;D

Niin ja micro br -kuume on niin kova, ettei muuta lääkettä enää liene, kuin vuolla saksanpoijalle palanen visan nurkasta. Saadaanpahan sitten lopultakin niitä kauan kaivattuja kevennysäänitteitä.

Ai niin vielä yks juttu: Junttagroove-biisissä on valasbasso. Näin meillä. ;D

Hardwarea ja härpäkkeitä.

Viikon tilannekatsaus: Rumpuhifistelyäkin on siis olemassa ja se myöskin kannattaa. Immulla on ny kaikki pulikat ja palikat niin kohrillaan, kuni olla voi. Loput onkin sitten kiinni ukosta ittestään. Eli uus hardware-setti korkattiin eilen ja vanha on myynnissä sopuhintaan. Rumpusaundi muistuttaa paikoitellen KOM-teatterin äänitteitä. Ihan tulee vanhalla vallan tippa linssiin tuota kuunnellessa...

Urkuvelhotarjokas sairastaa, joten koeponnistusta siirretään. No problemo, meillä ei kiirettä.

Muuten ei länsirintamalta mitään uutta. Jotkut biisit alkaa kulkea aika kivasti, kuten on tullut jo muutamaankin kertaan todettua. Junttagroove kutittaa kivasti ja solistia nimitellään Duracel-pupuksi. Eli jonkinlaista tulostakin lienee siis nähtävästi syntyvillä...

Cubasen rääkkäys alkaa olla unholaan jäänyttä eloa. Vakavassa harkinnassa on kolehdin kerääminen orkesterin jäsenten kesken Boss micro br -tallentimen hankkimiseksi, lähinnä veli Matilaisen aktiivisten kehotusten aikaansaannoksena.

Taivumme humpalle jälleen ensi maanantaina ja toivomme, että Mika tervehtyy siihen mennessä koeponnistuskuntoon.

Herrasmiehet hiekkalaatikolla.

Eilen taas leikittiin Loppukevennyksen hiekkalaatikolla ja hetkisen aikaa siinä laatikon reunalla tarkkailemassa istui myös yksi uusi kasvo, kiipparistitarjokas Mika. Ensi viikolla hän kenties palaa maisemiin oma lapio mukanaan, että voidaan tutkiskella, josko kaverissa olisi ainesta liittymään meidän leikkeihin. Mielenkiintoista, aika näyttää kuin äijän käy. Tule hyvä kakku älä tule paha kakku...

Muutoin täytyy todeta jälleen, että jäipäs taas pirun hyvä maku treeneistä. Yhteissoitannassa on toki vielä aika rutkasti hiomisen varaa, paikoitellen soitannan tiukkuus on vielä valovuosien päässä, mutta yhtäkaikki kehitys kehittyy ja se on selkeästi huomattavissa. Hetkittäin vetää jo aivan kerrassaan hymyn karetta suupieliin, kun homma on oikeasti niin huisin hauskaa. "Kuumaa vettä kehiin" -biisin junttagroove toimi eilen niin hyvin, ettei ollenkaan meinattu malttaa lopettaa ko. biisin soittamista. Ja niinhän sen kuuluu mennäkin. Reeniä, reeniä, toistoa, toistoa... Niin se hyvä tulee.

Solistilla ja kitaristilla oli hetkittäin pieniä erimielisyyksiä, liittyen lähinnä kitaristin paikoitellen vajavaiseen soittotaitoon. Potkujen antaminen kitaristille ei kuitenkaan tulle kyseeseen johtuen pääosin siitä, että solisti & kitaristi ovat yksi ja sama henkilö. Muutoin ois annettu äijälle kenkää jo aikapäiviä sitten.

Mutta mitäs me pienistä. Näillä mennään, kun kerran kivaa on!

Täällä taas (kuinka sua kaipasin...)

Orkesterin irtonahka on lopultakin liitänyt takaisin tänne Euroopan pohjoisempiin kolkkiin kuoriutumaan Aasian palmurantojen aurinkohilseestä. Pakko oli palata, vaikkei kyllä olisi yhtikäs huvittanut...

Näinollen saimme eilen kasattua iloisen pumppumme jälleen humpalle, pitkästä aikaa. Ja todetaanpahan vaan, että homma pelittää niinkö ennenkin. Ensin otettiin riehumalla hiki ja ruuvailtiin kumille ja pizzerialle haisevia mattoja pitkin treenikämpän seiniä. Sen jälkeen käytiin sitten käsiksi soitantatyöhön. Ja kappas, saatiin jopa tulostakin aikaiseksi!

Orkesterin historian toinen onnistunut kirurginoperaatio on nimittäin tosiasia. Jo aikaisemmin toisistaan eri suuntiin operoitujen "Antin" ja "Kadonneen maailman" lisäksi musiikillinen kirurginteräs saatteli tällä kertaa siamilaiset kaksoskappaleet "Kuumaa vettä kehiin" ja "Kommervenkkejä" molemmat omille teilleen. Ensimmäinen oli löytänyt polkunsa jo hieman aikaisemminkin, mutta nyt myös tuo perässä raahustanut kaksosveli "Kommervenkkejä" alkoi löytää aivan omanlaistaan polkua. Kunhan kyseisen taideteoksen kertosäe saadaan vielä passattua omille raiteilleen on orkesterilla jälleen tarjottavana kuulijoilleen melkoisen hauraan tyylikäs hassu-pala.

Tulimme myös vahingossa luoneeksi uuden musiikillisen käsitteen: Junttagroove. "Kuumaa vettä kehiin" -biisin sovituksesta keskusteltaessa solisti tuli älykkäästi todenneeksi, että "biisin pitää silleen kevyesti keinuen groovata eteenpäin, mutta kuitenkin ikäänkuin juntata paikallaan." Paikkansapitävä toteamus kyllä, aivan prikulleen, mutta kuulostaa vaan niin v*tun hölömöltä, että on tuo kyllä pakko muistaa vastaisuudessa... ;D

Junttagroove!

Johan pomppas (Johan pomppade) !!!

No ny kulukee! Eilen illalla saatiin lopultakin noukittua Immun rummut Hervannasta, ja oikein kahveetkin saatiin samalla. Kannut on nyt oikealla paikallaan kevennysmiesten reeniluolastossa ja heti lähti homma svengaamaan niinkö hirvi! Voi veljet! Fiilis on korkialla! Päästiin pitkästä aikaa soittamaan joitakin biisejä oikein kunnolla ja saatiin kyllä "tulostakin" aikaiseksi. Uskallettiin vääntää jopa "Päiväkotisetää", eikä kukaan kuollut tai edes loukkaantunut.

Tästä on hyvä jatkaa. Kuukauden tauolle vaan valitettavasti nimittäin. Tällä viikolla eivät treenikämpän vapaat vuorot kohtaa Tommin vapaita iltoja ja lauantaina solisti suuntaakin sitten tuonne kaukaisen idän palmurantojen ja palavan ihmisnahan suuntaan... Eli näinollen vasta pääsiäisen jälkeen Loppukevennysmiehistö soittoruotuun jälleen palannee. Sitä ennen käydään toki vielä noukkimassa Immun työpaikan roskiksesta kumimattoja, jotka naulataan treenikämpän seinille.... ;D

Näillä mennään.

Edistysaskelia...

...tapahtuu ainakin jollain saralla. Eli soittamisessa ja rummuttelemisessa. Cubasen suhteen ei. Eilen tultiin siis taas treenanneeksi. Kasailtiin sellaista noin puolen tunnin akustishenkistä keikkasettiä cajonin kanssa, ja homma näyttää kyllä jopa hyvältä! Ja siis kuulostaakin myös. Muutamat reenit alle viä, ni kyllä tällä tavaralla jo hyvinkin ryntää pubin nurkkaan hattu kourassa. ;D

Tosiasiassa työ on vasta alkamassa. Sunnuntaina pidetään siivous-roudaus-treenipäivä, jolloin lopultakin saadaan kauan kaivatut rummut treenikämpälle. Siit se alakaa, poijjaat. Pienenä varauksena sunnuntaihin kuitenkin vielä se, että Immu pääsee Eestimualt hengissä takaisin...

Siitä cubasesta vielä: Sen käyttämistä on treenattu ja virtuaalikonsultaatiotakin haettu. Ongelmia ei vaan ole vieläkään 100%:sti ratkottu. 90%:sti sentään kyllä, eli odottaa edelleenkin sopii, että jossain vaiheessa kevättä sitä tuoretta äänitemateriaalia koko orkesterin voimalla on luvassa. Sen verran tarvinnee tosin ottaa omia puheita takaisin, että viimeaikaisten sääilmiöiden varjossa emme uskalla luvata äänitteitä näiden lumien aikaan... Kevään mittaan kuitenkin kyllä.

Siitäpähän tuasen.

Tässä me nyt olemme, osa 2.

Niinpä. Naamat tutuiksi vaikka väkisin. Olimme jokseenkin yhtä mieltä siitä, ettei näitä naamavärkkejä tulisi näyttää oikeastaan kenellekään, mutta päädyimme sitten kuitenkin ottamaan riskin. Eli saattakaamme näin naamataulumme framille odottelemaan julkisia osumia:


Eilen menimme treenaamaan jälleen. Emme soittaneet päiväkotisetää. Ei uskalla vielä. Aiotaan kyllä palata astialle myöhemmin, jahka olemme keränneet lisää itseluottamusta...

Cubasen haistelemista aloitettiin ja haistelemisen aloittamiseksi se myös jäi. Tulokseksi saatiin lähinnä harmaita hiuksia (paitsi Tommi, joka sai harmaita parta-, selkä-, maha- ja jalkakarvoja). Jotakin henkimaailman tai niiden aikaisemmin mainittujen joulutonttuagenttien piilottelemaa namikkaa tahi härpäkettä ei saatu kohdilleen ja nauhoitusyritysten tuloksena oli lähinnä pölynimurin huutoa muistuttavaa huminaa, jonka alta kuului hiljaista, etäisesti musiikkia muistuttavaa äänitapettia. Uusi yritys ehkä jo ensi viikolla. Sitä ennen tarvinnee jälleen kerran viritellä skype-konsultaatioistuntoa tuonne Tukholman suuntaan. Eli Loppukevennys-nauhoitteita ei sitten edelleenkään ole tarjolla, pahoitellaan nyt sitten sitä.