Apu-luola!

No löytyipä sentään jotain! Tampereen tämänhetkisessä katastrofaalisessa treenikämppätilanteessa on suoranainen ihme löytää itselleen harjoitustila. Jos tilanne ei muutu, niin voidaan pikkuhiljaa lopetella puheet Tampereesta Suomen rock-pyhättönä... Onni kuitenkin potkaisi suosikkipoikiaan, elikkättens meitä. Loppukevennys muuttaa majaansa parin sadan metrin päähän vanhasta luolasta. Pysyttelemme siis edelleen kuitenkin Nekalassa ja maan alla. Edistystä vanhaan treenikämppään verrattuna ovat mm. WC & vesipiste, luksus josta meillä ei aikaisemmin ole ollut mahdollisuutta nauttia. Lisäksi kämppä on lattiasta kattoon silkkaa kiveä, joten eipähän pääse homekaan pesiytymään ainakaan mihinkään kiinteisiin rakenteisiin. Kaikenkukkuraksi hinta on jotakuinkin edullinen ja soittovuorojakin saamme käytännössä aina kun tarvis on. Kiitos pelastuksesta ystävällisille blueshenkilöille, sekä Olli-pikkulinnulle, joka lauleli korviimme huhun vapaasta soittotilasta... Toki ihka-ikioma Loppukevennysluola on edelleen hakusessa, mutta kuten todettua, ei sellaista nyky-Tampereelta löydä. Orkesteri suorittaa muuttoliikkeen ensi viikolla, joten sen jälkeen alkaa jälleen kumu kuulumaan länsirintamalta.